Kaupungin nimi on muuten äännettynä jotakuinkin "loob-lee-AH-nah" ja saksaksi Laibach.
Vuokra-Toyotat rivissä Venetsian reissulta tutulla taukopaikalla lähellä rajaa
Planican kylä oli ilmeisen pieni ja itse mäki varsin keskellä korpea. Parkkipaikkoja oli siihen malliin heikosti, että automme jäi melko kauas pääkallopaikalta. Tämä tarkoitti noin parinkolmen kilometrin kävelyä metsien ja peltojen keskellä lumihangessa. Kerrankin osui kenkävalinta nappiin, sillä vaelluskengät lähtivät mukaan reissuun ihan vaan varmuuden vuoksi kun auton kanssa tavaraa kulki helposti.
Itse kisa ei ollut kovin erikoinen tasoltaan. Koko viikonlopun häirinneet huonot tuuliolot pilasivat monta hyppyä ja lopulta kisa lopetettiin kesken toisen kierroksen loppupuolella. Ensimmäisen kierroksen tulosten jäädessä voimaan Suomi jäi kahdeksanneksi. Keli oli parempi kuin Bischofshofenissa, eli vähän lämpimämpi ja aurinko paistoi loppupuolella reilusti. Väkeä oli paikalla erittäin paljon ja kilpailun aamupäiväajankohdasta huolimatta (lähinnä paikalliset?) ihmiset olivat jo yllättävän humalassa. Tunnelma ei kuitenkaan ollut läheskään samanlainen kuin Itävallan mäessä ja tuuliolosuhteet latistivat sitä entisestään.
Tutut paidat olivat jälleen mukana, mutta tällä kertaa emme päässeet mihinkään kunnolla esille.
Iltapäivällä jatkoimme Bled-järvelle. Vietimme iltaa järveä kiertäen auringonlaskuun asti. Välillä kävimme päivällisellä rannan turismikeskittymässä sijaitsevassa ravintolassa. Järvi oli noin Kukkojärven kokoinen ja uiminen oli kiellettyä. Menomatkalla jo ehdin kirota uimahousujen ja pyyhkeen unohtumista. Vesi oli erittäin kirkasta. Jälleen kerran kuvat kertokoot enemmän.
Upeat maisemat todennäköisesti mihin tahansa vuodenaikaan, keskellä linnavuori ja oikealla turistikeskittymä hotelleineen ja ravintoloineen. Välissä kirkon oikealla puolella itse kaupunki.
Järvellä elelee melko kesyjä joutsenia ja muita lintuja
...ja se on ympäröity eläinhenkisillä roskiksilla
Päivälliseksi Ćevapčićia, vähän vastaavaa kuin kotimaan kebakot
Matka jatkui illalla kohti pääkaupunkia. Autolla paikalle mentiin hieman kiertäen, sillä kartturin Nokia Maps näytti erään tien päättyvän vaikka se todellisuudessa meni kilometriksi maan alle tunneliin. Pohjoisesta Bled-järveltä saapuva autokunta ajoi siis keskustaan suoraan etelästä. (Muuten Maps on kyllä ollut ehdoton apuväline tämän vuoden aikana, suosittelen.) Hostelli, jossa Heino ja minä yövyimme, löytyi melko helposti ja vieressä joen varressa oli myös ilmainen parkkipaikka Toyotalle loppuviikonlopuksi. Olli ja Heta yöpyivät suomalaisen kaverinsa luona alle kilometrin päässä.
Ilta meni komeata kaupunkia ja joenvartta ihmetellessä. Heino kertoi kamppailleensa yöllä naapurihuoneessa asuvien brittien kanssa yhteisten tilojen television käytöstä harva se tunti. He kuulemma avasivat tv:n useamman kerran yön aikana ja jättivät auki lähtiessään milloin minnekin ja Heino kävi sen sitten aina sulkemassa. Jossain välissä kuulemma otti virtajohdon irti ja koetti piilottaa sen pään jonkun kaapiston taakse. Britit eivät tästä hidasteesta kai juuri välittäneet. Itse taas kerroin Heinolle laittaneeni korvatulpat päähän ennen nukkumaanmenoa.
Seuraavana päivänä heräsimme ihmisten aikoihin, Heino keitteli aamupuurot ja lähdimme kaksin kohti keskustaa. Hetken kierreltyämme joen varren antiikkikirppareita tapasimme taas Ollin ja Hetan. Porukalla kapusimme ylös keskellä kaupunkia olevalle linnavuorelle, joka on kovasti samanhenkinen kuin Grazin vastaava.
Hostellin viereinen ja kaupungin keskeinen maamerkki: Lohikäärmesilta
Keskusta mäeltä linnan vierestä kuvattuna
Linnan restauroitu sisäpiha
Maaliskuun loppupuolen kiintiökukkakuva
Matkalla linnalta lounaspaikalle vastaan tuli yllättäen kirkkoja. Tällä yksilöllä oli komea ovi.
...ja lukuisia katukahviloita hienoine terassikalusteineen
Linna oli restauroitu varsin moderniin kuntoon, mikä ei välttämättä ollut huono asia. Nautimme maisemista, täydellisestä kelistä ja muureilla makoilusta jonkin aikaa. Sitten tuli taas nälkä. Varsin puhelias hostellinomistaja suositteli meille lounaspaikkaa keskustan laidalta. Seitsemään euroon sai alkukeiton, buffet-salaatit, pääruoan kolmella erilaisella lihalaadulla ja Sacher-tortun tyylisen leivoksen. Loistava paikka, joskin vähän piilossa. Taustalla olevista televisioista näimme myös suomalaista mäkimenestystä: Ollin Harri leiskautti komeat hypyt sunnuntain kisassa.
Ydinkeskustan keskeisin ns. kolmoissilta
Hinta/laatu-suhteeltaan mahtava lounas
Paikka oli niin piilossa, että sattumalta sinne ei olisi eksynyt
Lounaan jälkeen tapasimme Ollin kaverin Vesan, joka vaihto-opiskelee Ljubljanassa. Pian porukkaan lyöttäytyi myös Vesan suomalainen kämppis ja heidän itävaltalainen kaverinsa. Siirryimme porukalla joen varteen terassille virvokkeille ja kahveille. Vaikka elettiin maaliskuun loppupuolta, erittäin kuumottavan auringonpaisteen takia piti välillä vaihtaa pöydän toisella puolella olevan kanssa paikkaa, jottei pelkästään toinen poski palaisi.
Lähikaupan pakastealtaan erikoisuus!
Kuvassa vasemmalta oikealle: Heta, Teemu (Vesan kämppis), Ljubljana-suomalaisten itävaltalainen kaveri Daniel, Heino (piilossa), Olli ja Vesa. Lisäksi olo mitä parhain, sillä pihalla on pitkästä aikaa taas lämmintä.
Parin tunnin istuskelun jälkeen lähdimme kävelemään keskustan laitamilla olevaan puistoon. Iso puisto oli täynnä erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia (lasten leikkipaikkoja, rullaluistelukenttiä, jäähalli jne.). Sieltä jatkoimme ehkä reissun mielenkiintoisimpaan kohteeseen: Metelkova-kortteliin.
Keskuspuiston satunnainen maisema. Kesemmällä varmasti komea paikka.
Ljubljanassa oli paikoin myös ihan suuremman kaupungin elkeitä
Ollin kaverin kämppä keltaisen talon kattohuoneistossa. Naapuritalolle oli käynyt vähän ohraisesti.
Rautatie- ja bussiasema, joihin yksityisautoilijoiden ei tällä kertaa tarvinnut tutustua
Metelkova (saanut nimensä jonkun paikallisen roomalaiskatolisen papin mukaan) on aivan keskustassa sijaitseva itsenäinen kortteli, jonka jonkin sortin aktivistit valtasivat 1990-luvun alussa vähän Slovenian itsenäistymisen jälkeen. Kortteli kuului aiemmin Jugoslavian armeijalle ja talot ovat sen mukaiset. Ainoa kunnolla kunnossa pidetty rakennus on korttelin keskellä oleva vanha vankila, joka on nykyään hostelli.
Yleiskuva korttelin yhden sisäänkäynnin kohdilta. Keskellä oleva värikäs talo on entisestä vankilasta rakennettu hostelli.
Alue on siinä mielessä itsenäinen, että poliisit eivät kuulemma sinne astu. Tämän voisi kuvitella tarkoittavan jonkinmoista kaaosta, mutta paikka on varsin turvallinen (kuten ylipäätään koko kaupunki), vaikka tunnelmaltaan kaupungin parhaita juhlia ja konsertteja riittää joka illalle. Arkkitehtuuri ja taideteokset olivat omalla tavallaan varsin vaikuttavia, kuten kuvat kertovat.
Metelkovan jälkeen kävimme pikaisesti Vesan kämpillä hakemassa Ollin ja Hetan sekä morjestamassa muita asukkeja. Ennen muutaman tunnin automatkaa Graziin haimme vielä syötäväksi hieman Vesan mainostamaa paikallista erikoisuutta. Kyseessä oli hevospurilainen. Normaalin ison hampurilaisen erikoisuutena oli, että naudan sijasta pihvi oli tehty hevosesta. Makua emme Heinon ja Ollin kanssa osanneet kuvailla muuten kuin sanalla "mielenkiintoinen".
Vielä lähisilta iltahämärässä
Hostellimme vastakkaisella puolella jokea oltiin lähtöhetkellämme puhdistuspuuhissa
Slovenialaiset olivat yleisesti ottaen erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisen tuntuisia. Heillä ei ollut mitään turisteja vastaan, sillä he ymmärtävät turismin tärkeyden valtiolleen. Englantia osattiin myös huomattavasti paremmin kuin Itävallassa. Slovenialaisille on tällä hetkellä ensisijaisen tärkeää, että heitä pidetään nimenomaan eurooppalaisina eikä (entisenä) slaavimaana. Käsitykseni mukaan Slovenia on kehittynyt monissa asioissa äärimmäisen nopeasti itsenäistymisensä jälkeen ja esimerkiksi talous on kasvanut huimaa vauhtia, ainakin ennen tätä maailmanlaajuista kriisiä. Hostelliöiden hinnat alkavat olla jo yllättävän kalliita, sillä kaupunkiin ei ehditä rakentaa samaa vauhtia kysynnän kasvaessa.
Viikolla olleen blokkikurssin ja parin matkapäivän jälkeen uni maistui melko pian Graziin saavuttua. Reissu vain parani loppua kohti ja aurinkoinen sunnuntai oli hyvine ruokineen ja nähtävyyksineen erittäin antoisa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti