Keskiviikkoaamuna jotkut saivat nukkua pitkään, toiset taas polkivat aamulla Inffeldgasselle morjestamaan BMW-miestä vielä viimeistä kertaa. Edellisen illan pienestä sateisuudesta päästiin vihdoin hieman parempiin ja vieraille sopivampiin keleihin. T-paita päällä tarkeni jo helposti. Lounastauko kurssilta oli jälleen parituntinen, joten ehdin ennaltasovitusti keskustaan syömään vieraiden kanssa. Testasimme heti alkuun Grazin luokkiensa parhaat: irlantilaisravintola Molly Malone'sin talon purilaiset ja oluet.
Keskiviikkoillaksi oli jo viikkoja sitten suunniteltu reissu erääseen kotikadun yökerhoon, mutta edellisenä iltana kämppis kertoi vaihtoehtoisesta tapahtumasta. Heitin idean ilmoille ja mainostus puri heti. Illalla Grazin Stadthallessa (eräänlainen messukeskus) oli nimittäin Jahrgangspräsentation des Steirischen Weines, kevään viinien esittelytilaisuus. Viidentoista euron sisäänpääsymaksua ja viiden euron lasipanttia vastaan pääsi tutustumaan, enimmäkseen Styyrian alueen, vuoden uusiin viineihin. Paikalla oli edustettuna melkein sataviisikymmentä viinitilaa ja jokaisella oli noin viidestä kymmeneen eri viiniä testattavana. Maisteluaika oli virallisesti yhdeksään asti ja silloin tilaisuutta alettiin paketoida kasaan. Se ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä ja avattuja pulloja ei luonnollisesti voitu viedä pois. Viimeiset juomatäydennykset ja -maistiaiset saimme noin 21:45 ja kämppikseni kaverien tuntiessa muutamia viinitilojen omistajia, saimme muutamia puolitäysiä pulloja keskenämme jaettaviksi. Nieminen piti ahkerasti kirjaa maistelemistamme viineistä tullessa saamaamme viinilistavihkoon. Tästä jatkoimme kämppiksen porukan (kuutisen itävaltalaista) kanssa Down Underiin, kotimatkalla TU:n vieressä sijaitsevaan australialaisravintolaan.
Ville, Kimmo, Ville, kämppis Raf ja Uli
Seuraava päivä vietettiin Grazia kiertäen. He olivat jo eilen nähneet Schlossbergin, joten suuntasimme mm. Cityparkiin kaupoille, jonka jälkeen ruokapaikkana toimi Propellerin pastat. Spaghettiähkyissä jätin kaverit kämpille, sillä olin ennalta varannut pari tuntia omaa aikaa torstai-illan kiipeilykurssia varten. Sieltä irtauduttuani siirryimme kämpiltä kohti keskustaa. Ensimmäisenä kohteena oli jälleen Molly Malone's ja jälleen kaupungin parhaat oluet. Ilta jatkui Murinselillä. Sisäänpääsy oli mielenkiintoinen, sillä heti ovella meille kerrottiin, että paikka olisi varattu yksityistapahtumaan. Sanoimme että ookoo ja vaihdoimme ilmeisesti pari sanaa suomeksi, sillä tarjoilija kysyi että mistä tulemme. Vastauksen kuultuaan hän jostain syystä pyysi meidät peremmälle. Sehän kelpasi meille. Kyseessä oli ilmeisesti jonkun paikallisen valmistujais- tai ylennystilaisuus. Väkeä riitti ja koska juhlat olivat käynnissä jo ties kuinka monetta tuntia, tanssilattia oli täynnä ja väki hilpeässä kunnossa. Yläkerrasta löytyi myös 'vartioimaton' jättimäinen täytetty patonki, jota oli ollut tarjolla vieraille. Sitä riitti vielä metreittäin, joten päätimme ottaa hieman yöpalaa juhlia seuratessamme. Täältä kävelimme enemmistön päätöksellä kämpille poikkeamatta kotikadun baareihin, sillä seuraavana aamuna olisi melko aikainen lähtö kohti Salzburgia.
Bischofshofenin rautatieaseman maisemia
Herättyämme ja pakattuamme lounas syötiin läheisessä 3 Goldene Kugelissa. Wienerschnitzelit perunoilla ravitsivat junamatkalla Mozart-kaupunkiin. Edellisenä iltana varattu hotelli Salzburgista osoittautui loistavaksi valinnaksi. Vartin kävelyn päässä keskustasta saimme ison kattohuoneiston kylpyammeineen ja runsaine aamupaloineen. Netistä varasimme vain yhden yön, mutta kysymällä saimme jatkettua varausta vielä toiseksi. Perjantaina emme käyneet kuin myöhäisellä päivällisellä ydinkeskustan Sternbräussa. Perinteiset itävaltalaiset ateriat sisälsivät mm. sitä kuuluisaa sauerkrautia eli hapankaalia. Tämä oli reissun juhlavin illallinen ja se taisi maksaa jopa yli kympin per henkilö.
Mozartin syntymätalo, ilmeisesti monelle jenkille riittävä syy tulla ensimmäistä kertaa Eurooppaan
Tilataideteos kirkon pihalla
Lauantaina kävelimme aamupalan jälkeen ensimmäiseksi Salzburgin linnakkeeseen, jota kiertäen kulutimme pari tuntia. Sieltä jatkoimme keskustaa kiertäen. Välillä menimme pizzalle, välillä kahville, välillä terassille ja välillä joen varteen aurinkoon istuskelemaan. Tässä vaiheessa hellelukemissa alkoi harmittaa, ettei kukaan ottanut shortseja mukaan.
Salzburgin linnakkeen päällä, ilmeisesti osakekaupat käynnissä
Linnakkeen sisäpiha ikkunasta kuvattuna kiertokäynnin lopussa
Illalla totesimme, että Salzburgin yöelämä ei ole todellakaan kovin hääppöinen. Paikat olivat tyhjiä vaikka parin tunnin aikana ehti kiertää kadun jos toisenkin läpi. Kaupunki on siis todella turismikeskeinen, eivätkä tyypilliset vieraat ilmeisesti ole ihan meidän ikäluokkaamme.
Hinnat kohdillaan: 2420 euron laukku
Sunnuntain aikana ehdimme olla kolmessa eri kaupungissa. Lähdimme aamulla Salzburgista kohti Euroopan tämän vuoden kulttuuripääkaupunkia Linziä. Täydellisen kelin ansiosta kaupungista jäi ihan mukava kuva, kävelimme pääkadut läpi ja samalla tarkistimme paikallisen Domin ja raatihuoneen ulkopuolelta. Ruokapaikan kanssa oli vähän ongelmia, sillä lähes jokainen ravintola oli sunnuntaina kiinni. Päädyimme satunnaiseen kiinalaiseen. Tämän jälkeen jäätelökioskin kautta takaisin junalle. Ehdimme olla Linzissä yhteensä muutaman tunnin.
Linzin rakennuksia ääripäistä sekä rautatieaseman kulttuuripääkaupunkilattiamainos
Matka jatkui kohti kaunista pääkaupunkia. Saavuimme illan hämärtyessä Westbahnhofin ja Mariahilferstrassen lähellä olevalle hostellille. Saatuamme tavarat huoneeseen, lähdimme vielä pienelle maisemakierrokselle iltavalaistuun kaupunkiin. Heti ensimmäisenä suuntasimme metrolla Stephansdomin luo kokemaan mykistävän näyn metrotunnelin portaita noustessa. Jatkoimme Hofburgin pihamaiden kautta Raatihuoneen eteen ja sieltä Tonavan varrelle pari siltaa välillä ylittäen. Päivällinen löydettiin kivenheiton päästä hostellista Mariahilferbräusta.
Matkamuistot mukaan
Tämä oli normaali versio ateriasta, Kimmo nappasi seuraavana päivänä XL-koon
Hofburgin keisarillinen palatsi
Seuraavan päivän aamuna lähdimme lähiturkkilaisen vihannesmyymälän ja viereisen Sparin kauppaamaan aamupalapussillisen jälkeen kiintiöreissulle edes yhteen museoon: Wienin luonnonhistorialliseen sellaiseen. Vanha komea pytinki ja paljon tavaraa sisällä. Mineraalipuoli oli aika iso (mutta nopeasti tutkittu), eläimiä oli erittäin rutkasti ja alakerrasta löytyi vielä kaloja ja terraarioita. Parin tunnin kiertely riitti ja lähdimme etsimään ruokaa.
Mikko: tukaani löydetty!
Näitä näkyi sekä syksyllä että talvella ihan luonnossa liikkuessa
Etsi kuvasta sammakko
Halvan Centimeter-lounaan (spaghetti oli pienoinen pettymys) jälkeen jatkoimme säästä nauttimista ja kiertelimme enimmäkseen kävellen ympäriinsä. Istuskelimme keskuspuistossa, kävelimme Schloss Belvederen pihan läpi ja pyörimme muissa lähipuistoissa. Välillä poikkesimme kahvilla ja jopa vähän kaupoilla.
Katosta läpi, museokorttelin erikoisuuksia
Lisäksi katsastimme nopeasti ulkoapäin Hundertwasserhausin
Belvedere-palatsin takapiha
Illalla palasimme hostellille ja totesimme, että alakerran yhteiset oleskelutilat olivat hiljalleen täyttymässä vieraista. Alakerrasta löytyi yhteiskäytössä olevia keittiöitä, lautapelejä, soittimia (ainakin pari kitaraa ja piano), baaritiski ja pieni sisäpiha grilleineen ja pöytineen. Istuskelimme jonkin aikaa siellä, sitten taas syömään tuttuun Mariahilferbräuhin. Tällä kertaa erilaiset ja isommat ateriat. Hostellilla oli väkeä ties mistä: Kanadasta, Jenkeistä, Ruotsista, äänistä päätellen Espanjasta ja niin edelleen. Iltaan mahtui myös tutustumista erilaisiin kadunvarressa oleviin Suomen vastaavista eroaviin liikenneopasteisiin.
Viimeiselle päivälle ei kummemmin suunniteltu mitään, sillä herrojen lähtö oli jo iltapäivästä. Siirsimme pakaasit aamusta Westbahnhofin laukkulokeroon odottamaan, sillä bussi lentokentälle lähti kätevästi sieltä. Lisäksi WBH on metrolinjan varrella, joten paikalle on helppo päästä.
Aikaa oli kuitenkin riittävästi vielä yhdelle nähtävyydelle. Yhdelle reissun komeimmista eli Schönbrunnin linnalle pihoineen. Kesällä ja auringonpaisteessa huomattavasti mukavampi vierailukohde kuin marraskuisessa vesisateessa.
Lisää takapihanäkymiä, nyt kuvassa Schönbrunn
Takapihakahvila
Lopuksi vielä hintalaatusuhteeltaan kenessä tahansa suomalaisessas kateutta herättävä täyttävä lounas 7 Stern Bräussa noin viiden euron hintaan.
Olutpanimo ravintolan keskellä, mies ilmeisesti tarkastamassa paineita
Tiet erkanivat Westbahnhofilla, kun vieraat lähtivät bussilla kohti lentokenttää. Jatkoin jotakuinkin suorinta tietä Südbahnhofille ja sieltä junalla takaisin kotiin. Illalla vielä jostain kerätyillä voimilla pubivisaan.
Viikko sujui siis enemmän tai vähemmän täysin ilman kommelluksia tai ongelmia. Varsinkin ruokapaikat olivat suurelta osin erityisen hyviä kaikkien mielestä. Keli oli ensimmäisten päivien tihkusateita lukuunottamatta huhtikuiseksi kevätsääksi täydellinen. Ilmeisesti myös vieraat viihtyivät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti