Paluuta seuraavana iltana Kelsey järkkäsi synttärijuhlansa asuinkerrostalonsa katolla olevalla grilliterassilla. Koko katto täynnä tuoleja, pöytiä ja aurinkopaneeleita. Lisäksi tietty grilli ja grillattavaa. Väki oli pitkälti vanhaa tuttua amerikkalaista, ranskalaista, brittiläistä ja paikallisia. Lisäksi paikalle oli tullut lomamatkalle alusta asti syksyn kielikurssilta tuttu Jeannine! Hän oli viettänyt viikon Grazissa, mutta oli lähdössä jo seuraavana aamuna takaisin pois. Asuu muuten kuulemma varsin Stanstedin kentän vieressä ja lupasi opastaa Lontoossa, mikäli sinne joskus taas eksyn. Samoin mukana oli sattumalta Michael, tuo Arkansasin stereotyyppinen amerikkalainen, joka oli tullut käymään Itävaltaan. Hän lähtee kuulemma kesäksi opiskelemaan Saksaan, ilmeisesti Müncheniin. Tyyppi katosi karjamaille mystisesti joulun alla, vaikka hänen kai alunperin piti olla koko vuosi Grazissa. Mutta siis oikeasti, jenkkiopiskelijamaisempaa tyyppiä saa hakemalla hakea.
Illan mittaan toki ajatukset olivat edelleen Suomen tapahtumissa. Sitä mietti aina matkoistani kyseltäessä, että kertoako asiasta ja kenelle. Jätin kertomatta. Suurin osa suomalaisista ja tutuimmat itävaltaiset tietävät, joten se saakoon riittää. Paluu Graziin oli tavallaan outo. Suomalaisista Mikot, Ollit ja Hetat olivat kadonneet takaisin kotimaahan ja muutenkin väki alkaa harventua. Tapahtumien määrä saattaa vähentyä reilusti loppukuukausina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti