
Aamuinen taukopaikka vielä Itävallan puolella

Alppien sulamisvesiä odotellessa...

Kaikki tietävät millainen paikka Venetsia suurin piirtein on, mutta vasta paikan päällä sitä hätkähti, että kuinka kaikki - siis oikeasti kaikki - tapahtuu vesireittejä pitkin. Palokunta, poliisi ja ambulanssit, rakennustyömaabisnekset ja tarvikekuljetukset, taksit, jätehuolto ja bussilinjat hoidetaan kaikki veneillä. Pa(r)h(a)immillaan liikennejärjestelyt ovat melkoista kaaosta, mutta loppujen lopuksi homma kuitenkin jotenkin pelaa.

Monet talot olivat kallellaan johonkin suuntaan, taustalla näkyy kuuluisa Rialton silta


Markuksentori ja viereinen kirkko
Venetsian historialliset nähtävyydet jäivät Markuksentoria ja Rialton siltaa vaille ilman tarkempaa tutustumista. Päivän aikana ei ehtinyt ruokapaikkojen etsimiseltä ja ihmisvilinässä karnevaaliasujen katselemiselta juuri muuhun tutustua. Karnevaalihenki tosin oli mitä sinne lähdettiin katsomaan ja kokemaan. Paljon hienoja pukuja nähtiin, mutta koko touhun idea ei ole ihan ominta minulle. Itse en koskaan pukeutuisi moiseen tukalaan asuun ja naamioon ja patsastelisi satojen kameroiden edessä pitkin toreja ja lavoja. *Kop kop*

Katukaupat ja keskustan liikkeet olivat täynnä maskeja ja matkamuistoja


Asujen ympärillä pyöri valtavat määrät kameroita joka puolella
Pizzaa ja spaghettia testattiin loistavien talon punaviinien kanssa. Vesibussikuljetuksista nautittiin koko rahan edestä (12h-lippu maksoi mojovat 16 euroa) ja paluukyyti kohti Grazia lähti kello 21:00. Toinen viisituntinen bussissa nukkumista yrittäen meni vähän nopeammin.

Sama ongelma kuin Krakovassa: ruokapuoli avataan myöhemmin, nyt olisi saanut ainoastaan paitoja


Väkeä oli paljon ja kaikkialla, kuvat otettu Rialton sillan päältä
Karnevaalien aikaan oli varmasti vielä jonkinmoiset lisähinnat, mutta keskimäärin koko kaupunki oli vähän turhan turistihinnoissa. Ravintoloissa tuotiin varomattomien turistien pöytään leipäkoreja ja kalliita vesipulloja. Kai ne hinnat selittyy sitten niillä logistiikkakustannuksilla.


Öisiä kuvia Giudeccan saarelta otettuina
Perillä Grazissa oli totuttuun tapaan kova nälkä, joten suuntasimme vielä Mikon kanssa Rosamundan tarjouskebabin kautta kämpillemme.
Huomenna Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti