Lunta riitti ja keli oli ookoo vaikkei aurinko paistanutkaan kuin ajoittain. Alue oli periaatteessa melko iso, mutta silti tuntui että yksi päivä riitti tämän paikan näkemiseen ja kokemiseen.
Paluumatka meni kuunnellessa hyvin mielenkiintoista kahden edessä istuvan jenkkiläisen välistä keskustelua. Toinen tai molemmat opiskeli(vat) lakia ja keskustelun aiheena oli yhdysvaltojen luottokortit, niiden bonussysteemit, presidentinvaalit, lainsäädäntöjen erot Yhdysvaltojen ja Itävallan välillä jne. Silloin tällöin olisi tarvinnut sanakirjaa, kun pykäliä käsiteltiin tarkemmin.
En ollut nähnyt kumpaakaan aikaisemmin ja sain käsityksen että he olisivat kaupungissa töissä opettamassa englantia paikallisille. Keskustelu päättyi ollessamme jo Grazin keskustassa päätöksiin siitä, missä tyypit meinaavat katsoa 43. Super Bowlit seuraavana yönä. Itse päätin suosiolla nukkua.
Lunta riitti, tässä kohdassa vauhtia olisi voinut tosin olla hieman enemmän
Jenkki-Paul on ollut innokkaasti mukana laskettelemassa ja osaa homman varsin hyvin, sillä onhan myös Atlantin toisella puolella mäkiä. Hän on silti ollut hieman herkkä koheltamaan, eikä tämä reissu ollut poikkeus. Uutena tuttavuutena ankkurihissit ovat tuottaneet hänelle ajoittain ongelmia. Tällä kertaa ei tosin itse hissi vaan nousumäki. Olimme laskeneet hissin viereistä metsäpätkää pariin kertaan ja Paul jäi jostain syystä jälkeen. Noustessamme hissillä ylös hän tuli vastaan metsästä ja laski hissien kohdalla. Meidät ohitettuamme hän onnistui kuitenkin kaatumaan ja mäen ollessa melko jyrkkä, hän liukui parikymmentä metriä alas hissin ala-asemalle nousijoiden väistellessä häntä. Henkilökunta ei ihme kyllä pahemmin valittanut asiasta. Odotimme ylhäällä ja annoimme ansaitut aplodit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti