Olo oli puoliterve jo eilen ja tänään vielä parempi, mutta silti en uskaltanut lähteä urheilemaan. Iltapäivä meni läheisessä Margaretenbadissa uimassa ja hellettä pitelemässä, mutta sen jälkeen oli tapahtuma johon olisin halunnut osallistua.
Opiskelijoille ja yliopiston työntekijöille järjestetty iso viestijuoksukilpailu, Kleeblattlauf, alkoi viideltä. Neljän hengen joukkueet juoksivat 1,6-2,6km matkan iästä ja sukupuolesta riippuen. Meidän oli tarkoitus mennä Suomi-tiimillä mukaan, mutta vaivannut kuume (jota ei tosin perjantaina ollut) pisti jättäytymään leikistä. Joukkueeseen otettiin siis vahvistus Kolumbiasta: Maven kämppis Juan. Muut tiimiläiset olivat Heino, Lauri ja Mave. Minä jouduin tyytymään katsomopaikkaan.
Lähtöpaikka juuri ennen lähtöä ja juuri sen jälkeen
Pakahduttava n. 33 asteen helle oli rattoisa juoksukeli, mutta reitti oli kuulemma turhan ruuhkaisa kunnon juoksemiselle. Osallistujia kun oli melkein kuusisataa joukkueellista. Useissa paikoissa piti kuulemma kävellä, koska kapeat tiet tukkeutuivat täysin ainakin ensimmäisellä kierroksella.
Tunnin aikarajan kuluminen näytettiin kentän taululla
Heino, Juan, Lauri ja Mave
Juoksun jälkeen siirryimme juoksijoiden ja kannatusjoukon (suomalaisia noin kuutisen kappaletta) Heinon luo. Siellä ruokailu ja hieman valmistautumista illan vielä isompaan tapahtumaan, USI Festiin. Yli 20000 hengen opiskelijatapahtuma järjestettiin samassa paikassa kuin juoksu, eli yliopiston urheilukeskuksen pihalla. Siellä bongasi jotakuinkin kaikki vaihto-opiskelijat, sekä ison kasan tuttuja paikallisia. Muuten kaikki oli siis jees, mutta komeaa hellekeliä seurasi tietenkin ukkosmyrsky. Aluksi pakenimme aurinkovarjojen ja puiden alle, mutta niistä ei kauaa ollut turvaksi, joten ulkoa (eli juhla-alueelta) oli päästävä muualle.
Sateensuoja kekseliäimmästä päästä
Portilla hetken varastorakennuksen katoksen alla odotellessamme näimme yllättäen Heinon kantamassa monen paikallisen kanssa Coca-Cola-varjoa päällään ja siirtymässä myös poispäin. Kuulemma varjo jatkoi matkaansa lopulta jonkun paikallisen kotiin, en sitten tiedä miten pääsivät portista ulos järkkäreiden ohi. Vai olivatko hekin jo jossain sisätiloissa.
Eka kuva näyttää veden määrän paremmin, mutta jälkimmäiseen on sattumalta osunut mukaan mainittu kokisvarjo!
Matka jatkui ensimmäiseen mahdolliseen porttikonkiin parin suomalaisen ja Juanin kanssa. Samassa paikassa sadetta oli pitelemässä syksyn kielikurssilta tuttu japanilainen vaihtari parine paikallisine kavereineen. Siinä hetken heidän kanssaan juteltuamme päätimme kaatosateen takia ottaa taksin (muut asuivat kauempana, joten jäin vain matkan varrella pois). Oli hyvä ratkaisu.
(Kekseliäimmästä, kekseliäämmästä vai kekseliäisimmästä? Tarttee kyl mennä intensiivikielikurssille kun palaa Suomeen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti