Joulukuun toisena viikonloppuna tapahtunut ensimmäinen kahden päivän laskettelureissu ei välttämättä ollut paras mahdollinen. Kohteena ollut Kärntenissä lähellä Italian rajaa sijaitseva Nassfeld oli joutunut poikkeuksellisen rankkojen lumisateiden alle juuri kahtena edellisenä päivänä. Kylän korkeudella lunta oli sääpalvelujen mukaan noin 150 cm ja korkeammalla vuoren rinteillä noin 280 cm. Vaikka laskettelukeskukset luonnollisesti varautuvat lumisateisiin, tämä oli myös heille hieman liikaa.
Rinteet olivat siis täynnä lunta ja melkein kuin kumparelaskupätkiä. Lumi oli kuitenkin pehmeää, eli kummuista pääsi läpi, mutta se teki laskemisesta silti melko raskasta. Varsinkin kun rinteillä oli pituutta reilusti toista tai välillä kolmatta kilometriä. Kelistä huolimatta laskeminen oli hauskempaa kuin viimeisinä neljänä vuotena Suomessa. Rinteillä oli siis oikeasti pituutta ja vauhtia kertyi vaivatta riittävästi. Vaikka suurin osa rinteistä ja hisseistä oli auki, osa oli suljettu lumivyöryvaaran takia. En siis valitettavasti päässyt testaamaan Nassfeldin pisintä, 7600-metristä, rinnettä.
Vaikka rinteet olivat paikoin hankalia laskettavia niin myös hyviä reittejä löytyi, jos esimerkiksi sattui löytämään pätkän lumikissan tamppaamaa mäkeä. Innostuin yleisesti ottaen taas sen verran, että teen keväällä takuuvarmasti useampia laskettelureissuja.
Näin kauas toisille rinteille näki parhaimmillaan
Tästä oppi lopulta sen, että ei parane varailla matkoja liian aikaisin. Vilkaisu sääennustuksiin paria päivää ennen on kova sana. Poikkeuksena ehkä mahdolliset yli viikon pituiset reissut, jos sellaisen tai pari ehtisi keväämmällä tehdä.
Alppiviikonlopun jälkeen alkoi viimeinen viikko Grazissa. Päivät ja illat kuluivat lähinnä viimeisiä joululahjoja etsiessä ja muutamilla luennoilla käydessä. Iltaisin nautittiin vielä pariin kertaan Glühweinia niiden harvojen vaihtareiden kanssa, jotka olivat vielä Grazissa. Syntymäpäivää ei ollut tarkoitus viettää sen kummemmin. Edellisenä iltana olin muutaman jenkin kanssa keskustassa ja 18. päivän puolella, juuri kun olin jotakuinkin valmiina lähtemään kotiin, tapasimme vielä sattumalta kämppikseni. Hän muisti syntymäpäiväni ja sen takia ilta jatkui sitten vielä jonkin aikaa...
Perjantaina lentokoneeni lähti Wienistä vähän seitsemän jälkeen illalla. Koska pääkaupungissa riittää aina nähtävää, lähdin jo vähän aikaisemmalla junalla ja olin Wienissä jo vähän yhden jälkeen iltapäivällä. Iltapäivällä ehdin mm. osallistua tapahtumaan, josta olin kuullut aiemmin viikolla joltakulta. Sen innoittajana oli New Yorkissa aiemmin toteutettu vastaava spektaakkeli.
Junamatka hyötykäytössä
Lyhyt loma Suomessa (noin yhdeksän päivää) meni nopeasti sukulaisia ja kavereita nähden sekä joulua viettäen. Takaisin Wieniin lensin 29. päivä ja saavuin junalla perille kämpille myöhään illalla. Mukaan Suomesta tuli laskettelusuksien, -sauvojen ja -monojen lisäksi turvallisesti käsimatkatavarana kulkenut akustinen kitara! Lisäksi laukuista löytyi puoli kiloa salmiakkia, kilo ruisleipää ja kaksi kiloa kahvia. Seuraava päivä meni jotakuinkin jetlagista toipuessa ja kauppoja kierrellessä. Mukaan tarttui laskettelukypärä ja uudet laskettelulasit sekä jo aiemmin mainostettu kahvinkeitin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti