Joulumarkkinat koostuvat itävaltalaiseen tyyliin enimmäkseen nautintoaineista. Selkeänä hittituotteena on jouluisa Glühwein, joka on maultaan melko lähellä glögiä, mutta se tehdään punaviinistä. Tätä lämmintä herkkua myydään pienissä kojuissa, joita on ehkä lähemmäs sata Grazin keskustassa eri platzeilla. Paikallisten keskuudessa tämä on erittäin suosittu tapa tavata kavereita ja viettää iltaa. Kojut avataan keskipäivällä ja ne sulkevat ovensa hieman ennen kymmentä illalla, joten illat eivät veny liian pitkiksi huomaamatta. Lisäksi tarjolla on erinomaisia kanelivohveleita ja kämppiksen mukaan loistavia minidonitseja. Aukiolla myydään myös joulukoristeita.
Hauptplatzin joulukuusi ja raatihuoneen valaistu seinä
Maanantaina (24.11.) kävin tenttimässä edellisen viikon blokkikurssin. Tunnin pituinen koe oli varsin helppoa kauraa, joten taas napsahti hieman lisää opintopisteitä tilille. Tentin jälkeen menimme Ollin kanssa maistamaan yhdet Glühweinit Hauptplatzille. Sattumalta löysimme ilmeisesti normaalia paremman myyntikopin, sillä Hausreseptin mukaan tehty lämmin juoma maistui erittäin hyvältä ja Ollin mukaan paremmalta kuin muut aikaisempina päivinä testatut.
Sporgassen jouluvaloja
Keskiviikkona päätin että olen lopullisesti terve ja lähdin kämppiksen kanssa juoksemaan. Uusi reitti toi taas hieman vaihtelua harrastukseen. Hän ehdotti myös huhtikuun lopussa järjestettävää Vienna City Marathonia ja että meidän kuulemma pitäisi harjoitella sitä varten yhdessä. Vähän piti kuitenkin toppuutella, sillä tämä vuosi ei välttämättä ole kaikessa säännöllisyydessään paras mahdollinen reenaamisen kannalta. Lunta oli maassa, mutta on sitä viime talvikin juostu niin ei haitannut. Lumi ei sentään syö kaikkea valoa itseensä.
Loppuviikolla ennen sunnuntaita ei periaatteessa ollut mitään tekemistä, mutta pari isompaa harkkatyötä puskivat päälle ikävästi. Niihin kulutetun ajan lomassa ehdin kyllä osallistua tiistaina The Officen Pub Quiziin, ja nauttia Hauptplatzin tunnelmasta Glühweinia juoden useampana iltana. Lumisateisena perjantaina teimme Mikon ja jenkkiläisen Paulin kanssa kunnon hampurilaisaterian alusta asti itse. Noin kahdeksan euron aineksilla kolme nälkäistä opiskelijaa saivat vatsansa totaalisen täyteen.
Sunnuntai sen sijaan oli jälleen reissupäivä. Ilmoitin itsestäni heti alkusyksystä Suomi-Itävalta-seuralle ja tässä ennen joulua on alkanut sadella kutsuja monenmoisiin tilaisuuksiin. Ensimmäisenä niistä oli sunnuntain Klosterneuburgissa (Wienistä vähän pohjoiseen) pidettävä Finnischer Weihnachtsbasar, eli Itävallan suomalaiselle väestölle tarkoitetut joulumyyjäiset.
Kutsukirjeen mukana tullut ohjelmalehtinen
Bussiin lähti noin 25 ihmistä kyytiin, joista noin kymmenen oli vaihto-opiskelijoita. Perillä väkeä olikin sitten huomattavasti enemmän, koko päivän aikana varmasti viitisensataa.
Klosterneuburgin linna
Ison juhlasalin seinät oli täytetty myyntikojuilla, joissa kaupattiin ylihintaisia suomalaisia tuotteita. Kymmenen karjalanpiirakkaa viidellätoista ja Fazerin Sininen neljällä eurolla? Onneksi olen tulossa Suomeen kohta ja kaikki herkut ovat pian tavoitettavissa järkihinnoin. Suuntasimme kohti pitkää jonoa, joka johti parin ison keittokattilan luo. Lautasellinen lohikeittoa maistui pienestä annoskoosta huolimatta hyvältä. Lounaan jälkeen juotiin luonnollisesti kahvit - Juhlaa Mokkaa pitkästä aikaa! Piparkakun kanssa nautittuna se maistui jälleen niin hyvältä, että tein päätöksen tuoda Suomesta mukanani kahvia ja ostaa joululomilta palattuani halvan kahvinkeittimen. (Paketin myyjäishinta oli muuten 7,5 €.) Tarjolla oli paljon ohjelmaa lapsille: joulupukin käynti, taikuri, arvontoja, ongintaa ja muuta perinteistä pikkujoulumenoa. Muissa kojuissa myytiin Marimekkoa, suomalaisia käsitöitä, kirjoja sekä huiveja ja muita vaatekappaleita.
Juhlasali parvelta kuvattuna
Pikkukuja luostarialueen sisäpihalla
Luostarikirkko sisältä
Myyjäisiä varten oli varattu aikaa viitisen tuntia, joten ehdimme hyvin kierrellä ympäri Klosterneuburgia. Rakennusten kokoluokka oli heti astetta suurempi kuin Grazissa ja tämä sai odottamaan seuraavan viikonlopun pääkaupunkireissua entistä enemmän. Suurehko kirkko tutkittiin tarkemmin, muuten lähinnä pyörimme lähikortteleiden tienoilla. Linkin takaa löytyy ilmakuva luostarin ja linnan alueelta, myyjäiset olivat kuvat vasemmassa reunassa olevassa rakennuksessa.
Joulumyyjäisreissun jälkeisenä maanantaina alkoi jälleen uusi blokkikurssi nimeltä Leadership and Motivation. Seminaarin pitäjänä oli maailmanlaajuisen kanadalais-itävaltalaisen autojätti Magnan Euroopan-osaston HR-puolen Vice President. Siis melko iso jehu yritysmaailmassa. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen, sillä kaikki esimerkit olivat poikkeuksellisen suoraan ja salailematta yritysmaailmasta.
Tiistai-iltana normaalin kielikurssin sijasta luennot pidettiin poikkeuksellisesti opettajan (noin 67-vuotias nainen) asunnolla. Tämä ikinuorehko täti oli sitten laittanut tyttärentyttärensä kanssa tarjoilut oikein viimeisen päälle. Tervetuliaiskuohoviinien jälkeen pöytään tuotiin jokaiselle (eli noin viidelletoista) lautanen täynnä lihamureketta, perunoita sekä mausteista kurpitsasekoitusta. Erinomaisen hyvää ruokaa, jonka syömisen jälkeen muiden tuomia jälkiruokia ei enää juuri mahtunut vatsaan. Varsinkin kun opettajamme Claudia tuli kyselemään minulta ja otaniemeläiseltä Jounilta, josko haluaisimme lisää lihaa. Ilmeisesti aiemmat täällä opiskelleet suomalaiset ovat tehneet hyvää työtä suomalaisen ruokahalun mainostamisessa. Itse tarjosin loppuillasta halukkaille salmiakkia, joka ei yllättäen saanut liian innokasta vastaanottoa... "Ist das wirklich eine Süßigkeit?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti