Kirjoitin aiemmin, että kutsuja satelee Suomi-Itävalta-seuralta. Yksi niistä oli varsin hieno kortti, jossa pyydettiin osallistumaan Suomen itsenäisyyspäivän johdosta pidettävään konsertti- ja cocktail-iltaan. (Tarkistin muuten heti kutsun saavuttua, että nimeni oli varmasti kirjoitettu korttiin käsin.) Juhla oli aiemmin saatujen tietojen mukaan mallia hieno, joten tätä iltaa ja muuta myöhempää käyttöä varten sain pukuni Suomesta postitse. Samassa paketissa tuli muuten jälleen hieman ruisleipää!
Juhlaan osallistui vaikutusvaltaisia Grazilaisia ja tilaisuuden puheet olivatkin lähinnä kuulijoiden huomiointia tyyliin: "Hyvä Herra Diplomi-insinööri, Lääketieteen lisensiaatti, Lakitieteen maisteri, Tekniikan tohtori Max Mustermann, iloitsemme suuresti että olette päässeet tänne tänään!" Puheita pitivät paikallinen kunniakonsuli Johannes Hornig, suomalainen lähetystön sihteeri Jussi Koskela sekä pari muuta henkilöä. Välillä tuntui, että kyseessä oli vain seurapiirihuvi Suomen itsenäisyyspäivän verukkeella. Opiskelijoiden lisäksi ehkä vain parisenkymmentä vierasta osasi puhua äidinkieltämme. Koskela sentään puhui myös suomeksi enemmän kuin yhden lauseen.
Puheiden jälkeen puhallinsoitinkvintetti esitti itävaltalaisia, suomalaisia ja lopuksi muutamia rennompia kappaleita.
Virallisen osuuden jälkeen alkoi cocktail-tilaisuus, jossa tarjoilijat kiersivät ympäri salia tarjottimien kanssa juomia ja pieniä ruokapaloja tarjoillen. Punaviiniä tuli usein sellaisella tahdilla, että lasia ei edes ehtinyt tyhjentää.
Näin muutamia tuttuja naamoja edellisen viikonlopun myyjäisreissulta, sekä juttelimme useiden uusien tuttavuuksien kanssa. Meitä opiskelijoita oli juhlassa jonkun laskujen mukaan kaksikymmentäkaksi.
Mikko, Annina, Hilla, Tytti ja Heino juhlatunnelmissa
Paikka suljettiin noin puolenyön kieppeillä ja pienimuotoisena yllätyksenä suurin osa jäljellä olleista oli vaihto-opiskelijoita. Tästä jatkoimme juhlallisesti kebabille, sillä juhlaruoat eivät todellakaan täyttäneet. Kapadokyassa on sentään komeat nahkasohvat, joten juhlapukuväki ei tuntenut olevansa aivan täysin väärässä paikassa. Osa lähti vielä hetkeksi jatkamaan läheisiin ravitsemusliikkeisiin, mutta itse totesin että juhlavaatteet saavat tällä kertaa välttyä baarien tupakansavulta.
Seuraava keskipäivä meni ensin lähinaapurin luona pyykkiä pestessä (ja kitaraa soitellessa) ja iltapäivä Murparkin ostoskeskuksessa kierrellessä. Varsin uusi (ilmeisesti tänä vuonna avattu?) ostoskeskus on edelleen hieman vaiheessa rakentamisen ja sisustuksien puolesta, mutta kovasti ovat tehneet hommia saadakseen osansa joulumyynneistä. Kooltaan se on City Parkia ja Center Westiä pienempi, eli ehkä jotakuinkin luokkaa Koskikeskus. Grazin suurin ostoskesk... ostoskaupunki Seiersberg on vielä katsastamatta, mutta se vaatinee koko päivän pituisen reissun joskus.
Illalla pakkailin vielä repun viikonlopun tulevaa Wien-reissua varten. Vihdoin pääsee näkemään myös jotain muuta kuin Wienin Südbahnhofin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti