Sählyturnauspäivänä sovittiin jälleen uusi laskettelureissu. Autovuokraamo Sixt tarjoaa vielä tämän kuun loppuun erittäin edullista viikonlopputarjousta: noin 90 eurolla auto käyttöön neljäksi päiväksi perjantaista maanantaihin! Ollin ja Hetan idea kasvoi seitsemän hengen (eli kahden auton) reissuksi Salzburgin osavaltioon Zell am Seen ja Kaprunin kyliin. Suomalaisvoittoinen porukka lähti perjantaina alkuillasta eilisen jäljiltä heräiltyään matkaan, tarkoituksena viettää lauantai ja sunnuntai aamusta iltaan rinteissä. Lisäkseni matkaan lähti Olli, Heta, Mikko, Linda, Leena ja urheasti suomalaisten keskelle ruotsalainen Ylva. Tosin myös Leena ja Linda puhuvat toisena äidinkielenään ruotsia.)
Matka venyi noin neljän tunnin pituiseksi ikävän räntäsateen hidastavan vaikutuksen takia, mutta perillä ei onneksi enää satanut. Haimme avaimet pensioniin, ajoimme autot autotalliin ja astuimme noin vuonna 2008 rakennettuun taloon sisään. Uudenkarheassa kämpässä riitti tilaa vaikka kuinka. Aamulla auringon noustessa parvekkeelta avautuvat vuoristonäköalat ennustivat komeita laskumaisemia viikonlopulle! Kämpän televisiosta näkyi ympärivuorokautisesti kanavat, jotka näyttivät molempien kohteiden (Kitzsteinhorn ja Schmittenhöhe) rinnekameroiden kuvaa, säätietoja ja hissien aukiolotietoja.
Miniatyyrikoon pohjapiirustus
Näkymä pensionin parvekkeelta
Pikaisen aamupalan (puuroa!) jälkeen lähdimme ajamaan noin vartin matkan kohti Kitzsteinhornin jäätikkörinteitä. Gondolihissit veivät ensin noin 2000 metrin korkeuteen, josta laskettavat rinteet alkoivat. Eli matka jatkui vielä ylöspäin, parhaimmillaan aina 3029 metriin asti! Keli oli niin täydellinen kuin olla vaan voi. Uutta lunta oli satanut viikolla ja koskemattomia mäkiä ajettujen rinteiden vierellä riitti. Pakkasta noin viidestä kymmeneen astetta ja tuuli oli melko kova, mutta kylmyys ei haitannut. Aurinko myös välillä lämmitti paikallaan ollessa mukavasti.
Nopeasti perusrinteet tutkittuamme siirryimme Ylvan ja Mikon kanssa puuterilumen puolelle offareille ja uudet sukset pääsivät näyttämään kyntensä. Uusissa suksissa on jonkin verran helpompi ohjattavuus, suurempi sivuleikkaus, vakaampi liike, terävät kantit ja puuterissa avuksi tullut leveämpi tiimalasimuoto.
Väkeä ei ollut ollenkaan liikaa ja suurin osa rinteissä olevista osasi laskea verrattain hyvin. Eli ei tarvinnut jatkuvasti arvailla, että mitä edessä olevat hitaammat milloinkin keksivät tehdä. Silloin harvoin, kun virallisten rinteiden puolella olimme. Koska olimme reilusti puurajan yläpuolella eikä pilviä juuri ollut näin korkealla, näkyvyys oli aina hyvä ja siksi offareiden puolella ei ollut eksymisvaaraa.
Panoraamaa hieman yli kolmestatuhannesta metristä, maisemat tässä maassa ovat paikoin jotain aivan epätodellista
Kitzsteinhornin huipun viereinen pienempi 'sarvi' Itävallan lippuineen, taustalla laaksossa näkyy järvi, jonka vierellä Zell am Seen kaupunki sijaitsee.
Istuskelemassa 3029 metrin korkeudella merenpinnasta!
Korkeimmalla olevasta rakennuksesta oli rakennettu tunneli vuoren lävitse, sieltä olisi nähnyt Itävallan korkeimman huipun, Großglocknerin, mutta tunneli on ilmeisesti talviaikaan suljettu. Katseet kohti häntä, joka pisti meidät nousemaan gondolilla takaisin ylös tunnelin takia..
Rankan laskupäivän jälkeen odottamassa oli päivällinen, mutta ennen sitä kaikkien odottama sauna! Pensionin alakerrassa oli pari pukuhuonetta, suihkutilat sekä yksi vähän alle kymmenen hengen sauna. Saapuessamme paikalla oli pari joko etelä-saksalaista tai paikallista miestä. Kyselimme heiltä heti, että sopiiko jos heitämme kiukaalle vähän vettä. Hetken hiljaisuuden, löylynheiton ja suomenkielisen keskustelumme jälkeen he kysyivät, että mistä oikeastaan tulemme. Sanottuamme että "aus Finnland", ensimmäinen reaktio oli jotakuinkin "oijojoi" sillä äänensävyllä, että "mites nyt näiden saunahullujen keskelle jouduttiin".
- Kauanko saunotte yleensä, kaksi tuntia putkeen?
- Onko teillä oikeasti saunoja joka talossa?
- Saunotteko myös kesällä?
- jne. jne.
Vasemmalta oikealle: Mikko, Ville, Leena, Linda, Olli ja Ylva
Saunan ja ruokailun jälkeen katselimme hieman päivän kuvasaldoa Mikon läppäriltä, pelailimme vähän korttia ja mietimme mitä tehdä huomenna. Kävimme kysymässä vastaanotosta huomisesta lähtöajasta, ja onneksi saimme luvan käydä vielä laskupäivän jälkeen kääntymässä huoneistossa.
Toisena päivänä lähdimme aluksi noin 10 kilometrin päässä sijaitsevaan toiseen kohteeseen - Schmittenhöheen. Gondoleilla tasan kahteentuhanteen metriin ja ensimmäisenä testaamaan pitkä musta rinne ennenkuin se myllerretään laskukelvottomaksi. Kaikki totesivat, että jäätä oli hieman turhan paljon ja laskeminen ei ollut kovin nautinnollista.
Mustat rinteet (esim. kuvan alaosassa näkyvä) alkavat vähitellen olla oikeaoppisen jyrkkiä, harmi vaan että ne olivat vähän turhan jäisiä
Schmittenhöhen rinteet olivat ns. täynnä turisteja
Taivas oli täynnä kuumailmapalloja tuntemattomasta syystä, kuvassa niistä näkyy vain murto-osa
Hissillä takaisin huipulle, lyhyen siirtymän kautta toiselle puolelle huippua ja pitkän (20-30min) laskun kautta takaisin autolle. Suunta kohti Kitzsteinhornia ja lounaan kautta mäkeen.
Pitkän laskun jälkeen alhaalla laaksossa oli suorastaan kuuma verrattuna huipun tuulisiin oloihin
Gondoli kuljetti tappojyrkkien ja puiden täyttämien osuuksien ohi ylös paratiisiin
Mikko ja Ylva kuvaamassa rinteitä Kitzsteinhornin väliasemalla
Lounastauolla reilun parin kilometrin korkeudessa, kuvassa vasemmalta oikealle: Leena, Heta, Olli, Ylva, Mikko, Linda
Iltapäivä meni Ylvan ja Mikon kanssa jotakuinkin kokonaan offareiden puolella. Upeita koskemattomia pätkiä riitti. Välillä mentiin varsin jyrkkää pätkää, mutta hengissä selvittiin!
Puuterilumessa laskeminen on parhaimmillaan parhautta ja telemark oikein laskettuna on erittäin komeaa katseltavaa
Molemmat päivät paketoitiin laskemalla vaihtoehtoisia reittejä pitkin väliasemalle (etsi alemmasta kuvasta Ville ja Ylva)
Rinteestä suunnattiin pikaisesti pensioniin. Söimme eilistä ylijäämäpastaa ja -lihakastiketta, kävimme nopeasti suihkussa ja pakkasimme viimeiset tavarat kokoon. Paluumatkalla keli oli parempi ja matka taittui nopeammin. Väsyneenä, mutta laskuintoa täynnä ja seuraavaa reissua odottaen pääsin kotiin noin kymmeneltä illalla.
Lopuksi vielä linkki rinnekarttoihin. Suurin osa ajasta vietettiin siis kuvassa vasemmalla reunalla olevilla mäillä. Majoitus sijaitsi Thumersbachissa.
Bonuskuva: Myös punnertamista ehti harrastaa aina silloin tällöin
(Katja, tuliko kännykkäkuvaviesti perille?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti