Pakkasin perjantaiaamuna ennen kielikurssia tarpeeksi tavaraa reppuun Wien-reissua varten. Edellisenä iltana olin kuitenkin alkanut epäröidä lähtöä, lähinnä sään ja reissun suunnittelun (tai sen puutteen) takia. Perjantaina luennoilla muutamaa tuntia ennen junaa päätin sitten jäädä Graziin, mikä osoittautui poikkeuksellisen loistavaksi ratkaisuksi.
Olin jo aiemmin kuullut Emilyltä, että hänen intensiivikurssin ryhmänsä lähtee opettajan (Herwig Turba) johdolla patikointireissulle lauantaina ja myös muiden ryhmien opiskelijat olisivat tervetulleita. Iltapäivällä kysyin häneltä lisää tietoa reissusta ja päätös lähteä mukaan Bärenschützklammille oli tehty. "Wear good shoes, warm clothes, bring a backpack, bring water, and something to eat." - okay! Kävin kaupassa ja pakkasin rinkkaan pari vesipulloa, pari pientä suklaalevyä, Wasan näkkileipää (!), muutaman omenan ja riittävästi vaatetta vaellusta ja taukoja varten.
Lauantaiaamuna suuntasin sovitusti kello 09:00 rautatieasemalle, josta oli tarkoitus matkata junalla noin 30-40 minuutin matka pieneen lähikylään Mixnitziin (n. 400m merenpinnasta). Paikalle saapui opettajan lisäksi 13 vaihto-opiskelijaa. Opettaja Herwigin lisäksi matkassa oli Francesca ja Rebecca Italiasta, Per ja Julia Ruotsista, Emily ja Molly Yhdysvalloista, Franz Romaniasta ja Jouni+Heini, Olli+Heta, Heino ja minä Suomesta.
Esimakua tulevasta Mixnitzin liikenneympyrän keskellä
Herwig näyttämässä reittiä juurella olevasta miniatyyristä
Steiermarkin bundeslandia sanotaan Itävallan vihreäksi sydämeksi ilmeisesti ihan syystä
Bärenschützklammiin oli muutaman euron pääsymaksu, rahat menevät reitin kunnossapitoon
Tällä hetkellä paras suomennus, jonka Bärenschützklammille osasin etsiä on karhunmetsästyskuilu. Tarttee kysyä tarkemmin joltain asioista tietävältä myöhemmin. Nousimme reissulla tunturin länsirinteellä olevan kuilun reunoja pitkin ylös enimmäkseen portaita ja siltoja pitkin. Vierellä virtasi jatkuvasti puro (bach), jonka ylitimme moneen kertaan. Matkan varrella riitti vesiputouksia ja upeita kallioseinämiä. Vaikee näitä on kuvailla, eikä kuvistakaan saa korkeuseroista mitään selvää. Otin myös pari videopätkää, mutta niitä pitää näyttää sitten vaikka joskus Suomessa, ellen keksi jotain helppoa keinoa saada niitä jakoon. Huikea kokemus silti, missään vaiheessa ei ehtinyt edes miettiä pelkäämistä tai jännittämistä vaikka olimme korkealla pelkkien puisien portaiden varassa. Bärenschützklammin läpi kulkevat pitkospuutportaat olivat numeroitu pienillä metallilaatoille, joten seuraavalla kerralla on helppo arvioida matkan pituutta niiden perusteella. Jos siis olisi muistanut katsoa myös viimeisestä... Numeron 150 muistan vielä nähneeni, joten niitä oli ilmeisesti noin 150-170.
Alkumatkasta teimme polun varrella reissun ainoan eläinhavainnon!
Koko porukka vasemmalta oikealle: Heta, Olli, Heino, Molly, Julia, Franz, Jouni, Rebecca, Heini, Francesca, Per, Herwig ja Emily
Taustalla pieni osa siitä mitä tuleman pitää
Toinen lyhyt tauko kallio-onkalossa
Heino Hervannasta yhdessä jyrkimmistä kohdista
Kuilun jälkeen saavuimme noin 1200 metrin korkeudella sijaitsevaan majataloon, joka oli nimetty raamatun hyvän paimenen mukaan. Täällä pidimme lyhyen lounastauon. Tilaukseni oli Gulaschsuppe mit Bröt ja se maistui rankahkon ylämäen jälkeen erittäin hyvältä. Tämän jälkeen jatkoimme eteenpäin hieman tasaisempaa rinnettä pitkin vielä noin 200 metriä ylöspäin. Ilma alkoi viilentyä ylhäällä ja pian lähes kaikilla oli jonkinmoinen päähine käytössä. Ruotsalaiset toivat mukanaan kaikki piponsa, joten myös italialaisille riitti lainahatut.
Reitin huoltohenkilökunnalla on oma hyttinsä matkan varrella
Lounaspaikka noin 1200 metrissä, tällä korkeudella oli vielä peltoja ja aitauksia
Annos ei ollut niin pieni kuin miltä se näyttää, astia on todellisuudessa isompi kuin kahvikuppi!
Korkein paikka jossa kävimme oli Schüsserlbrunn (soppakuvan kartassa aivan oikeassa yläkulmassa), joka on virallisesti 1398 metriä merenpinnasta. Matka ylös taukoineen (pari lyhyttä evästaukoa ja lounastauko) kesti vähän yli neljä tuntia. Ylhäällä sijaitsevassa majassa joimme kaakaot ja kuuntelimme haitarinsoittoa ja perinteisiä styyrialaisia lauluja. Koko porukka jaksoi matkan yllättävän hyvin.
Kuva ruokailupaikasta peltojen keskellä
Kuilun jälkeen alkoi olla väljempää ja tasaisempaa, vihreää näkyi kaikkialla
Korkeammalla merenpinnasta kuin Haltin huippu!
Takka majan sisällä ja lämmin kaakao saivat väsymyksen hetkeksi pintaan, ulkoilma tosin virkisti taas lähtiessä
Matka takaisin alamäkeä pitkin meni leppoisasti ja luonnollisesti huomattavasti nopeammin. Olimme noin seitsemän aikoihin asemalla odottamassa junaa. Matkalla mm. kuunneltiin italialaisia lastenloruja joita Francesca ja Rebecca yrittivät opettaa porukan italiaa jotenkuten osaaville. Tämän lisäksi opetimme italialaisille suomen
lukusanoja heidän toiveestaan, lauleskelimme yksinkertaisia saksankielisiä lauluja ja vertailimme suomalaisia ja ruotsalaisia teekkarilauluja. Reissun aikana käytetty kieli oli jotakuinkin pelkästään saksa, koska Herwig ja italialaiset eivät puhuneet englantia ja Herwigin luentoryhmä osaa jo melko hyvin saksaa. Välillä tietenkin piti puhua monimutkaisempia lauseita suomeksi tai englanniksi, mutta kokonaisuudessaan päivä oli taas erittäin hyvää harjoitusta! Vaikka kielioppi menee vielä harvoin täysin oikein, niin saapahan ainakin muut ymmärtämään mitä yrittää sanoa.
Tein myös tietoisen amatöörimäisen virheen ja lähdin sisäänajamattomilla kengillä liikenteeseen, mutta hyvien sukkien ja kenkien laadun ansiosta selvisin ilman rakkoja tai hiertymiä. Polvea oli myös turha pelätä, sillä kävellessä näemmä edes mäet eivät haittaa. Varustus oli muutenkin kohdallaan, pitkähihainen alupaita kuivui nopeasti, fleece oli loistava taukoasuna ja takki piti tuulta hyvin. Onneksi muistin ottaa myös pipon ja hanskat mukaan. Vaikka säätiedotus lupasi Grazin alueelle noin 13 asteen puolipilvistä keliä, huipulla oli yllättävän viileää. Missään vaiheessa ei sentään satanut ja ilma oli kirkas, välillä jopa aurinko paistoi hetken.
Kalliomuodostelmat olivat pitkin matkaa melkosen näyttäviä!
Korkein huippu Hochlantsch (1720m) jäi siis vielä valloittamatta. Samoin jonkinmoinen pieni vesialue/järvi Hochlantschin toisella puolella, josta Herwig kertoi. Niihin tarvitsee lähteä jonkin verran aikaisemmin aamulla, että ehtii vielä ennen pimeää takaisin. Palattuamme Graziin jäimme Heimon kanssa vielä hetkeksi rautatieasemalle kyselemään häneltä suosituksia seuraaviksi kohteiksi. Ihan Grazin läheisyydestä löytyy vielä moneksi viikonlopuksi taivallettavaa. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti