Luentojen jälkeen siirryimme porukalla läheiseen pubityyppiseen ravintolaan nimeltä Zeppelin. Ruokalistassa oli noin viiden euron hintaan ainakin erinomaisia pizzoja ja pastaa. Paikalla oli jenkkejä (Kirsten New Jerseystä, Bethany Wisconsinista ja Michael Arkansasista), muutama suomalainen (minä, Mave ja tamperelainen Miikka), pari brittiä (Jeannine Lontoosta ja James Kentistä) ja australialainen Stephanie Brisbanesta. Koska kellään ei ollut kiire mihinkään, "lounaaseen" kului aikaa noin kolme ja puoli tuntia. Eri kulttuurista tulevien kanssa on niin paljon asioita joista jutella, että keskusteluja riittää varmasti vielä pitkäksi aikaa. Suomesta he kyselivät paljon mm. päivän pituudesta kesällä ja talvella sekä yleensä maisemista ja kaupungeista. Tietenkin myös kännykän fahreinheit-celcius-muunnin oli kovassa käytössä kun puhuttiin lämpötiloista.
Briteillä ja amerikkalaisilla keskustelu meni muuten hyvin usein kielen ja murteiden eroavaisuuksiin. He kuulostavat sen verran erilaisilta, että oli helppo huomata että esim. Jeannine ja James tai amerikkalaiset tulevat keskenään eri alueilta.
Olimme aiemmin sopineet, että menemme jonkinmoisella Suomi-porukalla keskuspuistoon iltaviideltä istuskelemaan, potkimaan palloa ja heittelemään frisbeetä. Kellonaikaa saatiin kerrottua toivotusti ympäriinsä ja vaihtareita ilmestyi paikalle lähemmäs viisikymmentä. Parin tunnin jälkeen porukka lähti vaihteleviin suuntiin, osa meni omille ja osa toisten kämpille. Minä lähdin kolmen amerikkalaisen (Kirsten ja Molly omasta ryhmästäni ja Emily) kanssa syömään tarkoituksena liittyä sen jälkeen Tamperelaisten kämpille lähteneen porukan mukaan. Löydettyämme porukan, lähdimme kohti keskustan ravintoloita. Ensimmäisenä kohteena oli pieni ja savuinen The Office, jonka jälkeen siirryimme Flann O'Brien -nimiseen irkkubaariin.
Kuvassa vasemmalta oikealle pöytää kiertäen: Michael (USA), Dino (USA), Jaakko (Tampere), James (UK), Chelsea (USA), Miikka (Tampere), vvv, Anne-Sophie (Ranska) ja Jeannine (UK)
Itävallassa ravintoloissa tarjoilu tapahtuu suoraan pöytään, tarjoilijat käyvät säännöllisesti kyselemässä uusia tilauksia ja vievät samalla tyhjiä laseja pois. Ilmeisesti tapana on myös veloittaa juomista vasta lopuksi kerralla ennen lähtöä, riippuen kuitenkin vähän paikasta. Tämä saattaa tuottaa vaikeuksia määrien muistamisen suhteen, jos samassa paikassa istuu kauan.
Jenkkiläiset tuntuvat olevan eniten pihalla Euroopassa, kaikki on niin erilaista kuin heillä kotona (esmes metric system ja celcius-asteet). Irlantilaisessa baarissa ollessamme Michael ja Dino lähtivät hakemaan välillä syötävää. He tulivat takaisin innoissaan ja sanoivat "Hey guys! You never guess what just happened!" ja kertoivat kuinka olivat kysyneet vastaan kävelleiltä poliiseilta tietä lähimpään kebab-paikkaan. Poliisit olivat auttavaisella päällä ja saattoivat tyypit suoraan ovelle asti! Kuulemma jenkeissä vastaavassa tilanteessa kärjistettynä ensin tulisivat käsiraudat, sitten puhallutus ja promilleiden myötä suurinpiirtein reissu putkaan.
Irkkubaarissa jotakuinkin samalla porukalla
Englantia äidinkielenään puhuvien kanssa pyörimisen kautta oppii paljon uutta englannista, mutta saa nähdä milloin väki ymmärtää että myös saksaa tarttis väkisin ruveta opettelemaan myös keskenämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti