Hochlantsch!

Jotakuinkin tarkalleen kuukauden verran edellisen reissun jälkeen päätimme lähteä ennustetusti kauniina sunnuntaipäivänä uudelleen Bärenschützklammille. Tällä kertaa ensisijaisena tavoitteena oli valloittaa Hochlantsch, 1720 metriin merenpinnasta nouseva Grazin tunturialueen korkein huippu. Tämän lisäksi toiveissa oli, että voisimme jatkaa kohti Teichalmin kylää huipun toiselle puolelle ja kiertää sen kautta takaisin rautatieasemalle. Valoisan ajan vähyys alkaa olla jo melko rajoittava tekijä tähän aikaan syksystä, joten lähdimme matkaan aikaisin aamulla. Aamuherätyksen, spaghettilautasellisen ja junamatkan jälkeen saavuimme kello 08:40 Mixnitzin rautatieasemalle, josta nousureittimme jälleen alkoi. Reissuun lähti tällä kertaa kuuden suomalaisen porukka: mukana oli Heino, Olli ja Heta Tampereelta, Linda Turusta ja Sini Oulusta.


Innokas joukko lähdössä kevyelle sunnuntaikävelylle: Linda, Heino, Sini, Olli, Heta ja Ville



Miniatyyri uudelleen, tällä kertaa hieman eri suunnasta


Vettä saattoi olla enemmän kuin viimeksi? Ainakin ehkä.

Mixnitzin kylä oli tutun näköinen, mutta tällä kertaa hieman hiljaisempi. Yö oli ollut kylmä ja pelloilla näkyi jo kuuraa. Sää oli myös hieman turhan pilvinen. Alkumatka meni näiden asioiden summana pipo päässä. Myös Bärenschützklamm oli tuttua kauraa, joten ei siitä sen enempää. Vettä putouksissa ja muissa oli mutu-arvioiden mukaan ehkä hieman enemmän. Pysähdyimme jälleen Guter Hirteen syömään gulassikeitot ja niitä tankatessamme sininen taivas alkoi vihdoin paljastua ja pian aurinko paistoi. Siispä matkasimme kohti seuraavaa pysähdyspaikkaa ilman takkeja. Steirischer Joklissa, joka viimeksi oli matkamme korkein kohta, näimme komeat maisemat tällä kertaa pilvettömältä taivaalta.





Ruokaa tutulla kaavalla


Päätavoite Guter Hirtestä katsoen


Keli parani huomattavasti ja juuri sopivaan aikaan


Seuraamalla lippuja pääsee aina lopulta johonkin - sitten joskus

Tästä eteenpäin kaikki oli sitten uutta ja innostavaa. Nousu 1400 metristä 1720 metriin alle kilometrin matkalla oli melko jyrkkä ja rankka. Reitti kulki lähes loppuun asti metsän keskellä, joten maisemia näki vain silloin tällöin. Pimennossa kävelyn jälkeen huipulle päästyämme ympäristö näytti mahtavalta! Kuvat kertokoot jälleen enemmän.


Jumalanpalveluksia noin 1400 metrin korkeudella merenpinnasta?


En muistaakseni kiivennyt puihin, maasto vain madaltuu lievästi



Väliaikaotos pääkohteesta, jyrkin osuus edessä


Noin kymmenen korkeuserometriä maaliin, tosin piti vielä siirtyä toiselle kielekkeelle


Väriä noin 1715 metrissä


Tavoite saavutettuna, olo ja keli mahtava!




Huipulla ja osittain jo matkalla sinne päätimme, että emme laskeudu samaa reittiä takaisin jyrkkyyden vuoksi. Lähdimme siis kävelemään kelloa vastaan alas kohti Teichalmia tarkoituksena jatkaa sieltä tasaista reittiä Guten Hirtenille ja tuttujen reittien kautta Mixnitziin. Matkalla alas porukka jakautui kävelynopeuden perusteella puoliksi, joten kärkiporukalla (minä, Sini ja Heino) oli jonkin verran enemmän aikaa vietettävänä Teichalmissa. Kuvat kertovat miten tämä aika käytettiin hyväksi.

Joukko huippuristin edessä, vasemmalta oikealle Ville, Leena (sattumalta kohdattu tuttu suomalainen vaihtari, nousi eri reittiä), Linda, Heino, Heta, Sini ja Olli


Seuraavana kohteena kylä järven vieressä


Matka alas oli loivahkoa ja helpohkoa maastoa



Jos viimeksi järvessä oltiin muutamia minuutteja, tällä kertaa kyseessä oli ennemmin sekunnit



Kylä oli hieman turistikohdemainen useine majataloineen ja ravintoloineen. Järvellä on kesäaikaan varmaan enemmän aktiviteetteja ja lähimaastoissa kaikenlaista pientä nähtävää ja tekemistä. Jälkijoukko löysi myös bussipysäkin, josta lähti noin kerran viikossa bussi kohti Mixnitziä. Se kerta olisi ollut juuri sunnuntaina ja noin 20 minuuttia saapumisemme jälkeen, mutta ei kuukausina syys-marras. En tiedä ehtikö joku jo odottaa liikoja ja joutui pettymään, mutta uskoisin että kaikki olivat asennoituneet kävelemään takaisin asti.

Teichalm oli jotakuinkin etäisin piste Mixnitzistä ja kello oli noin neljä. Matkaa siis riitti vielä moneksi tunniksi ja pimeä laskeutuu tähän aikaan vuodesta noin 18:30. Vesipullojen täyttämisen ja ruokavarastojen täydentämisen jälkeen lähdimme taivaltamaan takaisin kohti Guter Hirteä. Matkaa sinne oli noin tunnin verran tasaista tietä, jonka jälkeen noin vielä 2½ tuntia alamäkeä asemalle. Pimeä laskeutui kesken kaiken, mutta yhden taskulampun ja tutun reitin ansiosta selvisimme perille ilman nilkkojen nyrjähtämisiä tai suurempia eksymisiä.

Viimeinen tauko Guter Hirtessä, joka oli valitettavasti jo kiinni saapuessamme


Viimeinen kohde näkyvissä: Mixnitzin kylä ja rautatieasema





Perillä asemalla olimme 19:40, joten reissun kokonaisajaksi tuli aika tarkalleen yksitoista tuntia. Näistä taukoja oli ehkä hieman yli kaksi tuntia. Kengät olivat hyvät, selvisin ilman suurempia rakkoja. Jalat tärisivät loppumatkasta aina kun pysähtyi, mutta ehkä sen ymmärtää. Mukana oli vähän turhan paljon tavaraa, mutta ehkä se on hyvää reeniä pidempiä matkoja ajatellen. Kotona olin vähän yhdeksän jälkeen, ja nukkumaan pääsin noin yhdeltätoista. Seuraavana aamuna sitten innokkaasti kello 08:30 luennoille.


Reitti kokonaisuudessaan: Mixnitz - Bärenschützklamm - Guter Hirte - Steirische Jokl / Schüsserlbrunn - Hochlantsch - Teichalm - Guter Hirte - Prügelweg - Mixnitz


Bonuskuva porukoille: tästä uutta vessataulumallia mökille?