Maanantaina alkoi sählykurssi. Viikoittainen vuoro kestää noin puolisentoista tuntia sisältäen aluksi pientä lämmittelyä ja tekniikkaharjoittelua, jonka jälkeen loppuaika pelataan. Ensimmäisellä kerralla väkeä oli paikalla viitisentoista, joka on varsin sopiva määrä tilaan nähden. Pelin taso on jotakuinkin samaa mihin olen tottunut Suomessa killan sählyvuoroilla: eli muutama vasta-alkaja ja loput keskitasoa tai kohtuullisia pelaajia. Olen muiden suomalaisten (yhteensä neljä) ja yhden ruotsalaisen kanssa porukan parhaimmistoa, mutta haastetta on riittävästi ja juoksemaan joutuu paljon. Puolen vuoden sählytauko ei helpota asiaa, mutta eiköhän seuraavalla kerralla jalat taas totu pyrähtelyyn. Jos vaan polvi ei ilmoittele liikaa itsestään.
Tiistaina aamukahdeksalta avautui kielikursseille ilmoittautuminen. Homman piti hoitua niin, että toimistolla jaettaisiin kahdeksalta numerolaput saapumisjärjestyksessä ja niiden perusteella henkilökohtaiset ajat rekisteröitymistä varten. Numerolapuista ei kuitenkaan ollut mitään havaintoa vaan rekisteröityminen ja kurssimaksut hoidettiin samantien kerralla. Mikä tarkoitti sitä, että jokaisen opiskelijan asiointi kesti noin kolmesta viiteen minuuttiin. Tässä vaiheessa onnittelin itseäni ennakoinnista, sillä tulin aamulla paikalle jo kello 07:35. Olin jotakuinkin kahdeksas paikalla (kiroten samalla turhaa innokkuuttani), mutta tasan kahdeksalta väkeä oli jo viitisenkymmentä ja viittä yli ehkä 150.
Puoli yhdeksältä homma oli omalta osaltani paketissa, mutta jälkeenpäin kuulin tilityksiä viiden tunnin jonotusajoista. Ennen seitsemää herääminen oli siis loistoratkaisu. Samoin kuin se, että asun noin 700 metrin päästä kielikurssirakennuksesta. Rekisteröidyin kahdelle omaan tasooni nähden toivottavasti haastavalle ja opettavaiselle B1-tason kurssille. Molemmat alkavat ensi viikon alussa ja kestävät noin tammikuun puoliväliin.
Loppuviikosta oli vaihto-opiskelijoiden syntymäpäiviä (James ke ja Ulriika la), torstaina Erasmus-avajaisilta paikallisella klubilla ja perjantaina teknillisen yliopiston avajaishuvit yhden rakennuksen aulassa. Kaiken kaikkiaan huveja riittää ja niissä on keskimäärin varsin hauskaa, mutta liian usein suurimpana ongelmana on tilanpuute. Yökerhot pakataan tupaten täyteen ja silloin tällöin myös musiikki on niin lujalla, ettei keskustelu onnistu kuin huutamalla ja vastauksena yleensä välitön "WAS?" Vielä tätä ärsyttävämpää on tupakointi ravintoloissa, juuri kun siitä ollaan Suomessa päästy eroon...
Irlantilaisravintola Molly Malone'sista saa erinomaisen hyviä talon hampurilaisaterioita noin kuuteen euroonTiistaina aamulla kämpässämme kävi siivoojarouva. Noin kolmessa tunnissa hän siivosi kylpyhuoneen, keittiön ja vessan hyvään kuntoon. Bonuksena vihdoin kuvia myös huoneestani, vaikkei siivooja siihen koskenutkaan:
Näitä kuvia ottaessa joutui jälleen kiroamaan kameran laajakulman rajoittuneisuutta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti