Schloss Gamlitz
Ensimmäisenä kohteena oli pieni linna, jonka sisällä oli pieni museo, josta kierroksemme alkoi. Museo oli käytännössä yksi linnan yläkerran iso huone, joka oli tapetoitu teksteillä paikan ja viininvalmistuksen historiasta. Meitä oli opastamassa linnan ja viinitilan omistaja: noin nelikymppinen mies, jonka suvun hallussa tila on ollut toistasataa vuotta. Varsin hauska mies. Kysyi muun muassa että miksi viinipulloja on suljettu korkkipuusta tehdyillä korkeilla, mihin vastauksena oli että "koska pullot pitää saada kiinni". Mies oli siis kovasti modernimpien sulkutapojen (muovi/silikoni/kierrekorkit) kannalla, sillä niistä ei irtoa viiniin sivumakuja.
Omistaja esittelemässä museota
Optimaalinen viininkasvatusalue rinteessä
Vietimme museossa noin tunnin. Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita mm. marjojenpoiminnasta 25. joulukuuta kello 04:00 ja poiminnan jälkeisestä juhlinnasta, joka johti humalaan jo noin kolme tuntia myöhemmin. Humalassa oli kuulemma myös marjojen sokeriarvojen virallinen mittaaja ja valvoja. Mies kertoi myös viininvalmistuksesta, pensaiden parhaista sijainneista, työvaiheista pitkin vuotta ja niin edelleen.
Sisäpiha ja pelargoniat (?)
Traktorilla tehtäviä työvaiheita on noin 25 kertaa vuodessa, jonka lisäksi käsintehtäviä noin kolmetoista
Museosta siirryimme alas linnan kellariin. Pitkähköllä käytävällä oli useita isoja tankkeja ja tynnyreitä. Jokainen ovi ulos oli auki, sillä hiilidioksidia irtoaa tähän aikaan vuodesta ilmeisesti varsin paljon. Kellarissa oli säilössä tilan omia viinejä vuodesta noin 1945 (en muista tarkkaan) ja jokaista vuosikertaa löytyi vuodesta 1966 alkaen. Maistoimme myös ohjeistetusti kahta erilaista valkoviiniä. Koska viinitietouteni ei ole mikään kovin erikoinen, jätän kommentoimatta makuja. Ensimmäinen saattoi olla keskitäyteläinen, antava ja eloisa. Toinen taas oli mahdollisesti rehellinen ja ehkä hieman viipyvä, mutta silti myös ryhdikäs.
Weinbau Liener
Paikallinen variksenpelätin
Seuraavana kohteena oli isompi tila, jolla oli listoillaan suuri määrä omia viinejä. Menimme pienehköön vanhaan kellariin, jossa oli kaksi pitkää pöytää. Täällä saimme maistaa huomattavasti useampaa eri sorttia. Paikan omistaja kertoi jokaisen viinin valmistustavasta ja eroista.
Maistelun jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä nopeasti uuden kellarin puolella, jossa oli hieman modernimmat laitteistot.
Samassa talossa hoituu valmistus, pullotus ja myynti
Buschenschank
Viimeisenä kohteena oli päivällispöytä Buschenschankissa. Tarjolla oli perinteistä itävaltalaista Brettljausea, eli lautasellinen erilaisia lihoja, juustoja, kasviksia sekä leipää. Ruokajuomaksi luonnollisesti valkoviiniä. Tunnelma oli täällä ja paluumatkalla bussissa melko hilpeä!
Naapuripöytä päivällisellä
Nyt sitä ollaan sitten ilmeisesti asiantuntijoita
Schloss Gamlitz
- kaksi valkoviiniä (Gelber Muskateller + Sauvignon Blanc)
Weinbau Liener
- kymmenen valkoviiniä
- yksi roseeviini ja kaksi punaviiniä
- kaksi erilaista schnapsia (jonkinmoisia liköörejä)
Buschenschank
- aluksi pieni tuoppi sturmia ulkona maisemia katsellen
- ruoan kanssa valkoviiniä
- Brettljausea
Oma pöytä täynnä lähinnä suomalaisia ja ruotsalaisia. Hattupäisestä ESN-henkilö Alexista onnistunut kuva?
Bonuskuva kämpästä katsoen tien toisella puolella olevasta puistosta, lehtiä alkaa olla maassa jonkin verran myös täällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti