Monkeywoods

Sunnuntain reippailukohteena oli tällä kertaa noin 700 metrin päässä lenkkireittieni vieressä oleva Kletterpark elikä kiipeilypuisto. Kämppikseni mukaan kohtuullisen uusi (tänä vuonna rakennettu) puisto sisälsi neljä eritasoista kiipeilyrataa. Radat kulkivat puista toisiin ja olivat enimmäkseen erilaisten vaijerien, köysien tai kapuloiden päällä tasapainottelua. Pakollisina varusteina oli kypärä sekä kiipeilyvaljaat. Valjaiden kanssa ei ollut mahdollista pudota kuin alle puoli metriä, joten homma oli kaikin puolin turvallista. Paikalla paljon perheitä ja myös muutamia vaahtosammuttimen kokoisia tulevia Veikka Gustaffsoneja.

Aamulla oikeaoppisesti varustautuneena

Vähintään toinen karabiini oli jatkuvasti kiinni vaijerissa ja valjaat loivat oikeasti turvallisen tunteen

Reissu oli jälleen ESN:n järjestämä, joten saimme pääsymaksusta jonkin verran ryhmäalennusta. Maksulla pääsi käyttämään puiston varusteita ja ratoja koko päivän. Lounastauko mukaanlukien olimme Kletterparkissa noin aamukymmenestä neljään iltapäivällä. Tässä ajassa ehti hyvin käydä läpi jokaisen vaikeustason pariin kertaan ja välillä ihmetellä muiden menoa. Fyysisesti ainoastaan yksi tai kaksi puuväliä vaativat oikeasti työtä, mutta kokonaisuutena touhu sai kyllä käsivarsien lihakset heräämään. Illalla siis tiesi tehneensä jotain!

Punareppuiselta loppui ilmeisesti into/voimat kesken, mutta mustatakkinen henkilökunta saapui hetkessä pelastamaan!

Aika meni keskittyessä reittiin ja säätäessä valjaiden köysien kanssa, joten kuvia ei ehtinyt liiemmin ottaa. Paikka oli komea ja kiipeily erittäin hauskaa ja helposti toisen käyntikerran arvoista! Toisen kerran jälkeen reitit ehkä alkavat tosin jo puuduttaa, vaihtelua kun ei ollut niin paljon ja reitit ehtii koluta päivässä hyvin moneen kertaan. Ehkä sitten keväämmällä taas.