Reissuun valmistauduttiin jonkinmoisella listalla paikoista, joissa kukakin halusi käydä. Kolmeen päivään mahtui kuitenkin paljon joustovaraa, joten missään vaiheessa ei tarvinnut kiirehtiä paikasta toiseen. Lisäksi kyselin kielikurssilla olevilta puolalaisilta hieman vinkkejä syömisiin ja juomisiin, sekä luonnollisesti muutamat tärkeimmät sanat puolaksi. Vettä ei voi juoda, sähköpistokkeet ovat yleiseurooppalaiset ja eurot eivät käy ostovälineenä missään.
Keskiviikkona noin 19:28 lähdimme intercityllä kohti Wieniä, jossa tapahtui ainoa junanvaihto. Noin kymmenen aikaan Wienistä lähti yöjuna suoraan kohti Krakovaa. Asiointi junan konduktöörin kanssa oli mielenkiintoista, sillä tämä oudohko mies ei osannu saksaa eikä englantia kuin muutaman sanan. Hän otti junalippumme (menopaluu) yöksi haltuunsa, joten saimme odottaa aamuun asti jännityksellä niiden jälleennäkemistä. Nukkuminen riittävän kovalla patjalla sujui joten kuten. Makuuvaunu oli kuin Suomessa ja varsin siisti. Aamupalaksi oli jemmassa vettä ja jonkinmoinen croissant, lisäksi pieni outo mies toi kahvia tai teetä aamulla ennen saapumista asemalle.
Schlafwagenkomissarin toimisto
Torstai:
Krakovan asema toivotti tervetulleeksi kolkkoine betoniseinineen. Kovaäänisistä tuli kuulutuksia paikallisella kielellä ja hienolla kaiulla. Fiilis oli kuin jonkin tietokonepelin tai elokuvan autioituneessa rakennuksessa, jossa epämääräiset kuulutukset ovat ainoa asia joka rikkoo hiljaisuuden.
Asemalta siirryimme aamuseitsemän aikoihin pilvisen kaupungin läpi noin kilometrin päässä sijaitsevaan hostelliimme. Saimme avaimet heti aamusta, vaikka luovutus piti virallisesti tapahtua vasta iltapäivällä kahdelta. Hostellihuone oli ennemmin kokonainen asunto. Huoneistoon kuului iso makuuhuone, iso olohuone (mm. kolme vuodesohvaa), iso keittiö ruokapöytineen, käytävä, vessa ja siivouskomero. Kolme yötä yhteishintaan 42 euroa per henkilö kertoo maan hintatasosta.
Hetken ihmeteltyämme lähdimme kävelemään kohti kaupungin keskusaukiota. Yleisenä huomiona Krakovassa väellä oli hyvin vähän merkkivaatteita verrattuna kotimaahan tai Itävaltaan. Keskustassa oli muutama isompi merkkivaatekauppa, mutta ilmeisesti ne ovat lähinnä turisteja varten. Kerjäläisiä tuli vastaan aina silloin tällöin, mutta ei mitenkään riesaksi asti.
Keskusaukiolla ja matkalla sinne (suunnasta mistä tahansa) näkyi paljon kirkkoja. Tuntui siltä, että väki oli huomattavasti uskonnollisempaa kuin muualla käymissäni paikoissa. Erään kirkon edessä mainostettiin illan klassista konserttia, joka sisälsi Vivaldin, Mozartin ja Bachin klassikoiden lisäksi Ennio Morriconen ja John Williamsin elokuvamusiikkia. Ostimme noin kuuden euron hintaiset liput iltakahdeksan konserttiin ja jatkoimme matkaa.
Kahta päivää ennen saapumistamme (11. marraskuuta) oli Puolan 90. itsenäisyyspäivä
Yksi linnan osa ulkopuolelta nähtynä
"Nykäsenpä tästä peukkuni irti"
Keskustan pääaukion rakennuksia sisältä ja ulkoa ihmeteltyämme siirryimme kohti joen varressa olevaa Wawelin linnaa. Sieltä löytyi lisää kirkkoja. Menimme sisään yhteen niistä ja vartijat ilmeisesti käskivät meidän mennä "muun porukan mukaan". He kai luulivat, että kuuluimme saksalaisten lähes eläkeikäisten joukkoon, joka oli juuri tullut sisään. Jäi vähän mysteeriksi, että olisiko meidän pitänyt ostaa jossain vaiheessa jonkinmoinen sisäänpääsylippu.
Kuvia linnan sisäpihalta
Linnakierroksen jälkeen siirryimme takaisin keskusaukion suuntaan lounastamaan. Otin ruokakuvia jonkin verran, joten pistetään niitä nyt esille myös tänne. Lounaan päälle join kahvit.
Satunnainen rakennus, välillä löytyi nimittäin myös hienoja sellaisia
Lounaan jälkeen jatkoimme kävelyä kohti etelää ja juutalaiskorttelia. Pahimmillaan hyvin ränsistyneessä kunnossa oleva alue sisälsi paljon synagogia ja daavidin tähtiä. Tienoolla oli myös lukuisia juutalaisravintoloita. Paikan mielsi vain osaksi Krakovaa, eikä se siis erottunut mitenkään suuresti muusta kaupungista edellämainittuja asioita lukuunottamatta. Pimeän laskeutuessa kävimme ostamassa eväitä huomisia reissuja varten ja siirryimme takaisin hostellille.
Autokanta oli, jos mahdollista, vielä vanhempi kuin Suomessa
Piipusta tuli savua, joten joku ilmeisesti todella asuu täällä
Ennen illan konserttia ehdimme nukkua tunnin verran ja lisätä vaatteita kylmenevää iltaa varten. Live-musiikkia oli jälleen mahtava kuulla. Tampereella kun on tottunut käymään kaikenmoisissa konserteissa niin myös täällä pitäisi tarttua tilaisuuksiin enemmän. Esiintymässä oli kolme viulistia, sellisti, kontrabasisti ja cembalon soittaja. Verrattuna edelliseen renessanssi-henkiseen konserttiin Eggenbergin linnassa tämä oli huomattavasti viihdyttävämpi ja hienompi. Reilun tunnin musiikkiannoksen jälkeen siirryimme läheiseen italialaiseen ravintolaan. Halvat ravintolahinnat ajoivat helposti myös kalliimman näköisiin paikkoihin. Ruokien ja juomien hinnat olivat keskimäärin ehkä puolet siitä mitä Suomessa. Myöhäisen päivällisen jälkeen siirryimme keräämään voimia seuraavaa päivää varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti