Maanantaista keskiviikkoon kestänyt blokkikurssi kulki otsikolla "Creativity Techniques". Homman nimi oli siis enemmän tai vähemmän brainstorming^2. Erilaisia luovia ongelmanratkaisutapoja esiteltiin ensin teoriassa ja sitten harjoiteltiin käytännössä. Kurssi oli melko rento ja leppoisa, mutta luennoitsijoiden (jatko-opiskelija ja juuri valmistunut) englanti ei ollut mitenkään liian hyvällä tasolla, mikä oli välillä varsin rasittavaa. Kurssin parasta antia oli erään jättimäisen eurooppalaisen kodinelektroniikkavalmistajan creative designerin antama päivän kestänyt ryhmätyö. Harjoituksen aiheena oli korjata erääseen tuotteeseen liittyvä käytettävyysongelma mahdollisimman hyvin. Kurssin jälkeen ratkaisusta ja käytetyistä menettelytavoista tehtiin vielä ryhmässä kymmensivuinen raportti.
Hieman ennen Puolaan lähtöä jostain ilmestynyt orastava flunssa paheni alkuviikosta. Kahdenkymmenenyhdeksän tunnin kouluviikon jälkeen vietin siis torstain ja perjantain melko rauhallisesti kämpillä lepäillen. Keskiviikosta sunnuntaihin nukuin joka yö yli kymmenen tuntia, which was nice.
Lauantaina ohjelmassa oli jälleen uusi mahtava ESN-matka. Sovin taas itseni kanssa että olen riittävän terve, joten kasa mandariinejä mukaan reppuun ja aamukymmeneltä bussille. Mukaan lähti viitisenkymmentä vaihtaria, joista kymmenkunta oli suomalaisia.
Matkan ensimmäisenä etappina oli Die Stadtpfarrkirche "Sankt Barbara". Bärnbachissa sijaitseva kirkko sai 1980-luvun lopulla täysin uuden ulkoasun tunnetun itävaltalaisen arkkitehdin, herra Hundertwasserin, toimesta. Arkkitehtoniset ratkaisut, kuten suorien linjojen puuttuminen ja värien runsas käyttö, sekä oppaan kertomat tarinat ja legendat kierroksen aikana olivat varsin mielenkiintoisia. Kuvat saavat jälleen kertoa enemmän.
Rakennustyöläiset saivat itse esittää suunnitteluideoita, yllä yksi niistä
Oppaamme erään portin alla, tulevasta kuvasta voitte tarkistaa millaisen
Pihoilla on eri uskonnoille suunnitellut omat portit
Kirkon kastekulmaus, erittäin nätti sellainen!
Painaa kuulemma neljä tonnia, veikkasin kahta
Kirkon jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle hevostallille. Siellä kasvatetaan erikoisia Lippizaner-hevosia, joita ilmeisesti kuuluisa Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu käyttää. Kierroksella totesin lähinnä, että isoja ja voimakkaita elukoita ovat, sekä poikkeuksellisen komeita valkoisina. Itse en ollut nuorena kovin hevoshullu, joten paikka ei siis tehnyt niinkään vaikutusta. Eli jatketaan taas kuvilla.
Alueen päärakennus, komea kartanolinna
Yllä oppaamme kertomassa polttomerkinnöistä, alla malli
Hevoset sinkoilivat radan päästä toiseen. Nämä nuoret yksilöt eivät ole vielä malttaneet vaihtaa väriä valkoiseen.
Hevosilla oli keskimäärin miellyttävät näkymät aitauksistaan
Viileähkön päivän päätteeksi viimeisenä kohteena oli lähes naapurissa sijaitseva Nova Köflach -kylpylä. Noin Katinkullan kokoinen paketti sisälsi yhden isomman altaan noin 34,5-asteista vettä, lastenalueen parine altaineen, ison ulkoaltaan, ravintolan (josta sai esimerkiksi maittavaa spaghetti bolognesea), paljon kirkasvalomakoilupaikkoja sun muita vastaavia, sekä saunaosaston. Saunaosastossa oli saunoja, eli jotain sellaista mitä ei ole nähnyt saati sitten kokenut melkein kolmeen kuukauteen!
Saunoja oli neljä, joista kokeilin kolmea. Finnsauna oli tavallinen suomalainen 90-asteinen sauna. Ainoana erona kotimaisiin oli se, että vettä ei heitetty itse, vaan sen hoiti automatisoitu putkisto kiukaan yläpuolella. Kerran puolessa tunnissa. Puolessa tunnissa?! Noh, lämmin siellä kuitenkin tuli kun tarpeeksi kauan istuskeli.
Seuraavana kohteena olivat kaksi katolla olevaa saunaa. Kattoterassilta oli hyvät näkymät ympäristöön niin kauan kuin valoa riitti. Sitten saikin nauttia tähtitaivaasta ja kylmenevästä illasta. Toinen saunoista oli nimeltään Panoramasauna ja se oli 55 asteen lämpötilallaan ilmeisesti tarkoitettu vilvoitteluhuoneeksi Feuersauna jälkeen. Tämä Feuersauna taas oli 95-asteinen ja varsin epämääräisesti löylytetty pimeähkö perussauna. Mielenkiintoiseksi sen teki tunnin tai parin välein tapahtuvat erikoiskäsittelyt, joita testasimme pari erilaista.
Ensimmäinen johon osallistuimme alkoi normaalilla löylynheitolla niin, että ainakin ylälauteella tuli ihan kunnolla lämmin. 5-10 minuutin päästä kaikki siirtyivät ulos ja jokaiselle annettiin pieni pikarillinen hunajaa päälle valeltavaksi. Mitäh? No, niin teimme ja palasimme sisään odottamaan jotain mullistavaa tunnetta. Mullistavan tunteen sijaan näimme ja koimme jotain varsin mielenkiintoista ja ehkä vähän arvelluttavaa. Henkilökunta oli aluksi valinnut yhden halukkaan jonkinmoiseksi saunamajuriksi, joka hoiti löylynheiton jne. Hunajareissun jälkeen hän nousi löylyhuoneen keskelle, otti ison pyyhkeen käsiinsä ja alkoi heiluttaa sitä monin eri tavoin ihmisten edessä. Tarkoituksena oli tuoda lisää lämpöä kehoihin ilmavirran kautta. Tätä show'ta jatkui melko pitkään ja se päättyi aplodeihin. Ookei? Käydäänpä läpi vielä kerran: alaston mies heiluttamassa pyyhettä vinhalla vauhdilla ympäriinsä täyteen pakatun löylyhuoneen keskellä... näin täällä Itävallassa?
Parin tunnin päästä testasimme samanmoista elämystä suolalla. Iho on nyt sitten näiden käsittelyjen jälkeen ilmeisesti parhaimmillaan? Parin minuutin kylmäallasistuskelun ja lämpimän kattoporealtaan jälkeen kävimme syömässä (ranneke toimi maksuvälineenä) ja sen jälkeen aloin valmistautua lähtöön. Söimme muita odotellessa vielä jäätelöt, koska siihen oli mahdollisuus.
Kylpylä oli varsin viihtyisä ja hieno paikka, ehdottomasti uuden käyntikerran arvoinen! Eurooppalaiset saunat eivät olleet ollenkaan niin kehnoja kuin on peloteltu. Flunssakaan ei pahentunut, joten päivä oli kaikin puolin erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti