Schöckl

Sunnuntaina eksyimme yllättäen jälleen Suomea korkeammalle, tällä kertaa 1445 metriin merenpinnan yläpuolelle. ESN:n oli tarkoitus järjestää patikointireissu Grazin 'kotivuoren', Schöcklin, huipulle. Perjantaina järjestävä henkilö lähetti sähköpostin, jossa kerrottiin että matka on peruttu hänen sairastumisensa takia. Pah.

- "Huomasitko, Ville, että matka on peruttu? Eli tänään [lauantaina] voidaan olla myöhään siellä synttärijuhlissa..."
- "Joo huomasin, mutta se ei vaikuta lähtöön mitenkään! Mulla on kartta ja katon muutamat bussiaikataulut netistä huomiseksi."

Lauantai-illan aikana puheluita ja viestejä meni suuntaan jos toiseen. Sunnuntaina aamuyhdeksän tienoilla yhdeksän lähtijää oli Jakominiplatzilla odottelemassa ratikkaa kohti Andritzia ja sitä kautta bussia kohti Stattegg Sonnenhangin pysäkkiä.


Joukkio lähtökuopissa


Pitkästä aikaa eläinkuva! Feuersalamander oli suomalaiselle uusi tuttavuus.


Alkumatkalla ilmankosteus oli melko äärimmäinen

Reitti oli kaikin puolin äärimmäisen tylsä. Kävelimme hieman alle kymmenen kilometriä lähes suoraa tietä ylös aivan metsän keskellä. Alkumatkasta oli muutamia peltoja ja autoteitä, mutta korkeammalla maisemia ei nähnyt puilta lainkaan. Vasta viimeiset parisataa korkeuserometriä olivat puuttomia. Päivä oli myös pilvinen nousun keskivaiheilla, joten vasta loppupätkällä pääsimme pilvien yläpuolelle sinisen taivaan alle. Näkymät ylhäältä olivat omalla tavallaan hienot pilvipeitteen ansiosta, melkein kuin olisi istunut lentokoneessa katsomassa ikkunasta ulos.


Nousun ainoa maisemapätkä





Fotosotaa, järjestelmäkamera vastaan taskukokoinen!




Kuvassa on Grazin keskusta-alue. Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä taustalla myös Slovenian maisemia!


Ylhäällä oli perusmeno, muutama kuva ristin luona ja sitten hütteen syömään gulassikeittoa. Schöcklin resepti oli parempi kuin Guten Hirten, samoin kuin annoskoko! Vaikka soppia piti odotella melko pitkään.




Tarjolla oli loistavaa keittoa, jonka ansiosta kasa omia eväitä jäi syömättä


Kahvipullat pilvien päällä

Alas pääsi joko liukuen...
...tai Gondoli-sumuhissillä...
...mutta tämä reitti oli valintamme.

Paluumatka meni pilvien keskellä ja reitti oli varsin helppo. Yhteiskestoa reissulla oli ehkä kuusi ja puoli tuntia, joista melkein kaksi taukoja ja auringonottoa. Kokonaisuudessaan fyysisesti melko helppo reitti. Lähdimme 16:22 St. Radegrundin bussipysäkiltä takaisin kohti Grazia.




Efektiä kesti tällä paikalla noin 20 sekuntia!


Paluumatkalla aurinko leikitteli metsän kanssa nätisti useampaan otteeseen!


Ns. puun takaa ilmestyi hylätty ja tällä kelillä melko kolkon näköinen talo

Toivottavasti syksyyn mahtuu viel reissu tai pari. Jalat ovat tottuneet pidempiin kävelyreissuihin jo äärimmäisen hyvin. Kaikenkaikkiaan myös tämä reissu oli varsin hauska! Kehnosta nousukelistä huolimatta.