Grazin vaihto-opiskelijoita lähti kolme autollista kannustamaan suomalaisia mäkikotkia. Yksi autollinen päätti lähdöstään vasta paria päivää ennen ja muutenkaan porukat eivät tienneet toisten suunnitelmista mitään ennen edellistä päivää. Pösön kyydissä mukana matkustivat lisäkseni tamperelaiset Olli, Heta ja Heino. Alunperin mukaan piti tulla myös turkulainen/kokkolalainen Linda, mutta hänen edellisen päivän lentonsa lykkääntyi ilmeisesti Saksan välilaskupaikan sääolosuhteiden vuoksi valitettavasti päivällä. Myös monilla muilla suomalaisilla oli ongelmia paluulentojen kanssa huonojen kelien vuoksi.
Olimme jo ennen joulua suunnitelleet ottavamme hieman rekvisiittaa mukaan. Kasa valkoisia XXL-kokoisia t-paitoja, sininen spraymaalipurkki, kasvovärit, lakana ja kasa Suomen lippuja hankittiin enemmän tai vähemmän hyvissä ajoin valmiiksi. Edellisen päivän laskettelureissun jälkeen kokoonnuimme hieman askartelemaan ja maalailemaan. Samalla koetettiin ideoida hyvää tekstiä lakanaan, mutta idea vaati yön kypsymistä yön yli. Tähän iltaan mahtui esimerkiksi paitojen spraymaalausta sisäpihalla Grazin yössä otsalampun valossa.
Alkuperäiseen porukkaan jouduttiin ottamaan I:ksi varamies. Vasemmalta oikealle: Heino, Ville, Heta, Olli ja Jaakko
Aamutuimaan kahdeksan tienoilla lähdimme tamperelaisen Jaakon auton perässä matkaan, Hänellä oli autossaan Miikan, Maven, Mikon (ei aiemmista teksteistä tuttu hervantalainen) ja britti-Richardin lisäksi GPS-navigaattori. Perille pääsimme noin yhdentoista kieppeillä upeiden maisemareittien jälkeen. Schladmingin alueen laskettelukeskukset ja reitin varrella sijaitsevat valtavat vuoret mykistivät moneen otteeseen. Puimme päälle lisää vaatetta ja lähdimme suoraan alueelle varaamaan mahdollisimman hyviä paikkoja. Pakkasta oli vain muutama aste, mutta silti useampi aluskerrasto ja parit sukat tulivat tarpeeseen varsinkin pimenevää iltaa kohti.
Sijoitimme itsemme alatasanteen keskivaiheille sellaiseen paikkaan, että näimme vielä juuri ja juuri laskumäen. Bischofshofenissa mäki on ns. luonnonmäki, eli minkäänlaisia hyppytorneja ei ole rakennettu. Vuori jatkuu vielä kolme kertaa korkeammalle mäkihyppymäen tasolta. Ison porukan etuna oli se, että saimme vallattua hyvän pätkän aidan vierestä ja pidettyä sitä itsellämme vaikka puolet väestä olisikin lähtenyt syömään tai kiertelemään aluetta.
Morgensternin harjoitushyppy ja yleisö
Koehyppääjiä alkoi tulla tornista alas noin kahden aikoihin, yhtenä heistä oli legendaarinen Andreas Goldberger. Harjoituskierros käynnistyi kolmelta ja itse kisan ensimmäinen kierros noin 16:30. Ennen harjoituskierrosta kävimme vielä kääntymässä vähän syrjemmällä pellolla katsomoiden takana spraypurkin ja lakanan kanssa. Tuloksena syntynyttä plakaattia kuulemma kommentoitiin MTV3:n kisalähetyksessä. Saimme tiedon tästä tekstiviestitse kesken kilpailun.
Sprayllä ei ollut kovin helppo kirjoittaa, mutta sai tuosta tekstistä sentään selvää. Lause on suomeksi: "Ahosella on jo tarpeeksi autoja."
Meistä otettiin jatkuvasti kuvia alapuolelta, myös itävaltalaisen Kronen Zeitung -lehden kuvaaja nappasi yhden, mutta loppujen lopuksi emme päässeet lehteen asti
Tunnelma oli loppuun asti mahtava. Itävallan lippuja oli merenä ympärillä ja lopputulos miellytti paikallisia kovasti. Itse kiipesimme aidalle ja huusimme aina suomalaisten hypätessä siihen malliin, että ympärillä olevat noteerasivat meidät varmasti. Myös Noriaki Kasai sai ansaitut aplodit jokaisen hyppynsä jälkeen. Vieressä ollut saksalainen pariskunta kannusti maanmiehiään itävaltalaisten buuatessa. Heidän kanssaan arvailimme hyppyjen pituuksia ja onnittelimme aina mikäli toisen maan hyppääjä onnistui. Saksalaisilla meni varsin mallikkaasti ja jopa Schmitt onnistui poikkeuksellisen hyvin.
Alastulon jälkeinen jarrutusosuus on aivan tasainen alue, toisin kuin televisiota katsellessa on luullut
57. mäkiviikko, 125m K-piste ja 140m HS-piste
Kochin ensimmäisen kierroksen hyppy ja yleisön lippumeri
Loitzlin hypyt, varsinkin se ensimmäinen 142,5-metrinen, tyyliltään täydellinen, taas olivat mahtavaa katseltavaa. Suomalaisten (Olli, Hautamäki ja Larinto) ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, mutta kärjen taso oli liian kova heidän onnistumisiinsa verrattuna.
Yleisö odottamassa finaalia, taustalla kaikki kolme mäkeä
Loitzlin voittohypyn tunnelmaa!
Loitzlin voitto ja Itävallan menestyminen saivat yleisön villiintymään täysin. Oli mahtavaa nähdä itävaltalaisten voitonjuhlat juuri heidän kotimaassaan, varsinkin kun edellisestä voitosta oli jo melkein kymmenen vuotta. Lopuksi palkintojenjakoseremonioiden (erikseen pelkkä tämä kisa ja mäkiviikko kokonaisuudessaan) jälkeen viereiseltä pellolta ammuttiin taivaalle vielä erittäin komea ilotulitus. Muutama raketti lähti myös hyppytornista.
Lähdimme vielä saman päivän aikana takaisin kohti Grazia. Illalla pysähdyimme ensin Burger Kingiin syömään myöhäistä päivällistä ja sen jälkeen vielä tietullissa peräkkäin Miikan ohjastaman toisen auton kanssa. Molemmissa paikoissa naamavärit saivat varsin hymyilevän vastaanoton.
Kahdeksan tunnin seisominen ulkona ja yhteensä lähemmäs viidensadan kilometrin autoreissut eivät haitanneet, sillä reissu oli todellakin kaiken vaivan arvoinen! Vaikka suomalaiset eivät niin kovin hyvin pärjänneetkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti