Improvisaatiota ja saksan kieltä

Viikonloppuna havahduin ympärillä vallitsevaan tilanteeseen huomaamalla, että syksyllä saapuneista vaihto-opiskelijoista ensimmäiset ovat jo kovaa vauhtia pakkaamassa tavaroitaan ja lähtemässä takaisin kotiin. Miten tässä nyt näin on käyny, täällähän ollaan oltu vasta ihan vähän aikaa?

Syksyllä joillain vaellusreissuilla mukana olleet italialaiset Francesca ja Rebecca, jenkki Emily ja ruotsalainen Julia (Grazissa käymässä olevan kaksoissiskonsa kanssa) järjestivät yhteiset syntymäpäiväjuhlat ja jossain määrin myös läksiäishuvit lauantaina. He kaikki ovat täällä vain syyslukukauden verran. Vieraiden mukana tuomat herkut, italialaiset kokkaukset (tiramisu!), pizzat ja monikansalliset synttärikakut maistuivat ja ilta oli leppoisa. Reilun parinkymmenen hengen porukalla pelattiin myös varsin rokkaavia seura/korttipelejä. Läksiäisjuhlia on todennäköisesti tulossa vielä vaikka kuinka paljon tulevien viikkojen aikana. Harmi.


Vasemmalla viisi synttärisankaria


Per, Jouni ja Heini järkkäsivät pienimuotoisen näytelmän jokaiselle sankarille


Tänään maanantaina kävimme toisen kielikurssini opettajan kanssa Orpheumissa katsomassa erään improvisaatioryhmän esitystä. Yksi jäsen oli kanadasta, mutta osasi toki myös saksaa. Viitisen prosenttia show'sta oli englanniksi, sillä tapahtumat liikkuivat välillä englanninkielisissä maissa. Suurin osa esityksestä oli siis saksaksi, mutta yllättävästi sitä ymmärsi erittäin hyvin! Murre ei ollut liian itävaltalaista ja asiayhteydet paljastivat sanat, joita ei muuten ymmärtänyt. Kaiken lisäksi show oli ratkiriemukkaan hauska! Improilta on ilmeisesti joka maanantai, joten jos joskus sattuu olemaan tylsää niin tätä voisi testata toistamiseen.

Kielien puhumisesta muuten sen verran väliaikatietoa, että sitten joululomien ja Suomessa käynnin olen puhunut pelkkää saksaa kämppisten kanssa. Vaikeinta oli väkisin vaihtaminen kielestä toiseen, sillä lähes aina olisi niin helppoa vain sanoa asiat englanniksi. Nyt kielitaso on kuitenkin jo sen verran hyvä, ettei kovin montaa juttua tarvitse jättää kertomatta kielimuurin takia. Helpotti kyllä kun toinen "totteli" heti kun ehdotin siirtymistä kokonaan saksaan, eikä hän ole sanonut muutamaa yksittäistä sanaa enempää lontoota sitten viime vuoden. Toinen taas puhuu silloin tällöin myös englantia, mutta tähän asti olen onnistunut pitämään vastaukseni jotakuinkin täysin saksana. Ymmärrän kyllä, että molemmat haluavat tai haluaisivat harjoittaa myös omaa kielitaitoaan puhumalla englantia, mutta minulle parempi näin.